Siipiväli ♂ 71–85 mm, ♀ 76–90 mm. Tuntosarvet valkeahkot–harmaanruskeat, alapuolelta ruskeat. Keskiruumis tuhkanharmaa, siipikansissa mustanharmaa pitkittäisjuova ja vaalea ulkoreuna. Takaruumis harmaa, sen sivuilla vuorotellen mustia ja valkeita–harmaita poikkivöitä, selässä melko kapea, musta pitkittäisjuova.

Etusiivet tuhkanharmaat; keskellä siipeä kolme, joskus neljä mustaa pitkittäisjuomua. Keskivarjo ja ulompi poikkiviiru leveät, pohjaa tummemmat, tavallisesti hyvin epäselvät, vahvasti taipuneet. Keskitäplä valkeahko pilkku. Siiven kärjessä viisto, musta juova. Takasiivet tummanharmaat, ulkoreunasta tummemmat. Molempien siipiparien ripset valko- ja mustatäpläiset.

Muna 2,00 x 1,5 mm, ovaali, hiukan litistynyt; ensin kiiltävän vaaleankeltainen, myöhemmin punertavankeltainen.

Toukka 65–85 mm, vihreä; selkäjuova punaruskea, epäsäännöllinen, valkeahkojen tai kellertävien, katkonaisten juovien reunustama; lisäsivujuova valkea, katkonainen; sivuilla rivi valkeita laikkuja; tyvijuova kellertävä. Peräsarvi mustapisteinen. Hengitysaukot oranssinpunaiset, mustareunaiset. Pää okrankeltainen, sen molemmilla puolilla 2 leveää, ruskeaa juovaa ja musta juomu.

Kotelo solakka, 35–41 mm, kiiltävä, tumman punaruskea; imukärsätuppi erillinen, n. 5 mm pituinen. Kremaster ulkoneva, siinä 2 pientä kärkeä.

Mäntykiitäjä – Sphinx pinastri

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet