Pikkukuultokoisa – Paratalanta pandalis

Siipiväli 22-28 mm. Etusiivet vaaleankeltaiset, etureunasta harmahtavat. Poikkiviirut harmaat; sisempi karkeasti sahahampainen, etureunasta epäselvä; ulompi sahahampainen, taipunut, kääntyy keskikohdan takapuolella sisäänpäin, lähellä takareunaa 2 hammasta sisäänpäin. Tyvisarakkeessa kellanharmaata kehnää. Munuaistäplä harmaa, epäselvä. Aaltoviiru harmaa, sahahampainen, melko keskellä ulkosaraketta, joka on viirun ulkopuolelta kellanharmaakehnäinen. Takasiivet vaaleammat kuin etusiivet; keskitäplä epäselvä, harmahtava, lähellä etureunaa; ulompi poikkiviiru ja ulkoreunavyö kuten etusiivissä. Muistuttaa lajia P. hyalinalis, mutta eroaa seuraavasti: pienempi; ulompi poikkiviiru kääntyy keskikohdan takana vähemmän sisäänpäin, aaltoviiru keskellä ulkosaraketta. Koiraan etusiipien keskisaran takana siiven tyven lähellä uurre, joka on ylhäältä tiiviiden suomujen peittämä; koiraan takasiipien keskisaran edessä lähellä tyveä uurre, jonka edessä on paksu suomuharjanne.

Koiraan uncus pyöreämpi kuin lajilla P. hyalinalis. Sacculuksen anturan suomut lähes yhdessä rivissä, hakanen ohut.

Naaraan antrumin takareunassa ostiumin molemmilla sivuilla hienoja, lyhyitä piikkejä; antrumin ja ductus bursaen liitoskohdassa pari taaksepäin taipunutta, sarvimaista, kalvomaista pussia.

Niityillä, hakamailla touko-heinäkuussa. Istuu päivisin kasvillisuudessa; lähtee häirittäessä helposti lentoon. Lentää aktiivisesti iltahämärissä; tulee yöllä valolle.

Toukka vaaleankellertävä tai punertava - tummanharmaa, violetin tai ruskeansävyinen; selkäpuolelta tummempi; selkäjuova tumma. Nystyrät suuret, mustat tai ruskeat. Pää marmoroidun musta tai vaaleanruskea, mustatäpläinen; niskakilpi musta tai mustanruskea.

Elää heinä-syyskuussa kultapiiskulla (Solidago virgaurea), myös mäkimeiramilla (Origanum vulgare), porrolla (Ballota nigra), ajuruohoilla (Thymus), mintuilla (Mentha) ja nokkosella (Urtica). Nuori toukka elää vapaana, mutta 3. nahanluonnin jälkeen valmistaa kasvinosista toukkapussin, jossa on kaksi uloskäyntiä. Täysikasvuisena syksyllä kiinnittyy toukkapussin päähän, jossa talvehtii. Koteloituu keväällä.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

Svenska fjärilar. Koiraan genitaalit

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1938. The genitalia of the British Pyrales with the Deltoids and Plumes. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants. 69 [XXIX] s.