Hietaheinäkoisa – Pediasia contaminella

Siipiväli 21-28 mm. Naaras suipompisiipinen ja keskimäärin suurempi kuin koiras. Etusiipien ulkoreuna kovera kärjen takana. Etusiivet vaaleahkon tai tummahkon ruskeankeltaiset, etureuna joskus harmaampi. Poikkiviirut ruskeat, viistot; sisempi poikkiviiru usein epäselvä, muodostaa selvän kulman ulospäin, sen keskellä hammas sisäänpäin. Ulompi poikkiviiru kapea, takaosastaan terävähköhampainen. Takasiivet harmaat - tummanharmaat, tyvestä hiukan vaaleammat.

Koiraan sivulämssän costan tyviuloke vankka, ei ulotu hyvin kapean lämssän kärkeen. Aedeaguksessa yksi pieni oka ja suuri laikku pieniä piikkejä.

Naaraan ductus bursae lähes tasalevyinen.

Kedoilla; valoisissa, hiekkapohjaisissa metsissä heinä-elokuussa. Lepää päivisin kasvillisuudessa; lentää iltahämärissä. Tulee hyvin valolle.

Toukka vaaleanharmaa - harmaanruskea, osittain punertavanruskea; selkäjuova tumma. Pää ja niskakilpi hiukan tummemmat.

Elää syys-kesäkuussa silkkiputkessa heinäkasvien (Poaceae), kuten nurmikoiden (Poa) ja lampaannadan (Festuca ovina), juurissa; talvehtii silkkikopassa. Koteloituu tiiviiseen kotelokoppaan, joka on päällystetty hiekanjyvillä.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1938. The genitalia of the British Pyrales with the Deltoids and Plumes. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants. xiii, 67 [XXIX] s.