Dyyniheinäkoisa – Pediasia fascelinella

Siipiväli 22-30 mm. Koiraan tuntosarvet heikosti kampahampaiset. Etusiivet kalpean harmaankeltaiset, joskus tummemmat, ruskeankeltaiset; suonet vaaleat. Poikkiviirut enemmän tai vähemmän selvät, mustanruskeat, vaaleareunaiset, viistot. Suonien välissä, varsinkin tyvisarakkeessa, usein leveitä, mustanruskeita pitkittäisjuovia. Siipiripset ruskea- ja valkotäpläiset. Takasiivet vaalean harmaanruskeat.

Hiekkarannoilla, valoisissa mäntymetsissä kesä-elokuussa. Lepää päivällä korsilla ym. Lentää aktiivisesti myöhään iltapäivällä ja illalla;

tulee yöllä valolle.

Toukka kalpeanharmaa, kellertävä tai punertava; jaokkeiden välit vaaleammat; tummempia alueita takaosassa. Pää ruskea,

niskakilpi vaaleanruskea, takareunasta tummempi. Elää syys-kesäkuussa silkkiputkessa heinäkasvien, kuten juolavehnän (Elytrigia repens) ja lauhojen (Deschampsia) juurissa. Koteloituu pitkänomaiseen, tukevaan, hiekalla päällystettyyn kotelokoppaan pari senttimetriä maanpinnan alapuolelle. Kotelokoppa on pystysuorassa, kohtisuoraan toukan silkkiputkea vasten.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.