Säleheinäkoisa – Thisanotia chrysonuchella

Siipiväli 21-27 mm. Huulirihmat ruosteenruskeat. Etusiivet leveät, vihertävänruskeat, mustasirotteiset; useimmat suonet leveälti valkeahkot. Sisempi poikkiviiru keskellä siipeä, tummanruskea, leveä, tylpästi sahahampainen. Ulompi poikkiviiru valkea, sisäpuolelta punaruskeareunainen, ulospäin kaareva. Ulkoreuna kellanruskea, siinä yksittäisiä mustia täpliä. Siipiripset vahvasti metallinkiiltoiset. Takasiivet harmaat.

Kedoilla, rinteillä, nummilla touko-kesäkuussa. Lentää aktiivisesti auringonpaisteessa päivällä ja illalla, pilvisellä säällä helposti häirittävissä lentoon. Tulee yöllä yksittäin valolle.

Toukka likaisenvalkea tai likaisenruskea; nystyrät tummemmat. Pää kalpean kellertävä tai ruskea, tummatäpläinen.

Elää heinä- toukokuussa silkkiputkessa lampaannadan (Festuca ovina), nurmikoiden (Poa) ja muiden heinäkasvien korren alaosissa. Koteloituu keväällä kotelokoppaan toukan silkkikudokseen.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Mutanen, M. et al. 2008. Pikkuperhoshavainnot 2004–2005. Baptria 33(1):6-22.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.