Erikoistunut laji

Nokkosperhosen toukat ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan vain nokkosta, jota kasvaa yleisenä ja runsaana monenlaisissa elinympäristöissä. Tämä on perhosille merkittävä etu, sillä myrkyllisten piikkiensä takia vain harva eläin käyttää nokkosta ravintonaan. Nokkosen piikit tarjoavat toukille myös suojaa petoja vastaan.

Muilta elintavoiltaan nokkosperhonen ei ole kovinkaan erikoistunut.

Lajien vuorovaikutus

Nokkosperhosen kannat vaihtelevat vuosien välillä hyvin suuresti. Tämän taustalla on vuorovaikutus nokkosperhosen ja sen loisten välillä.

Nokkosperhosen toukat elävät nokkoskasvustoissa tyypillisesti suurina ryhminä ja avoimesti näkyvillä. Tämä tekee toukista hyvin alttiita loishyönteisten hyökkäyksille. Kun loisia on paljon, ne löytävät toukkaryhmän helposti ja usein kaikki toukat päätyvät loisituiksi ja kuolevat. Jos taas loisia on vähän, lähes kaikki toukat selviävät yleensä aikuisiksi.

Tämän takia nokkosperhosten määrät voivat joko räjähtää tai romahtaa jopa yhden kesän kuluessa. Suuret kannanmuutokset ilmenevät hyvin alla esitetyssä kuvaajassa.

Maatalous

Nokkosperhonen on kaikkein tyypillisin peltoalueiden päiväperhonen. Peltojen pientareilla ja pihapiireissä esiintyy yleisenä nokkosta. Tämä toukkien ravintokasvi on hyötynyt maaperän rehevöitymisestä, joka on yleinen seuraus maataloudessa käytetyistä keinolannoitteista. Sekä nokkonen että nokkosperhonen kertovat siten runsaana esiintyessään maaperän haitallisesta rehevöitymisestä eli ympäristön tilan heikentymisestä.

Tiesitkö tämän?

Päiväperhosten toukilla esiintyy yleisesti loisivia hyönteisiä – etupäässä loispistiäisiä sekä loiskärpäsiä. Loiset vaikuttavat suuresti etenkin toukkana ryhmissä elävien perhoslajien määriin ja kannanmuutoksiin. Loisinnan seurauksena perhostoukka kuolee keskenkasvuisena.

Nokkosperhosen ohella neitoperhosen ja karttaperhosentoukat syövät yksinomaan nokkosta, ja esiintyvät samalla tavalla suurissa toukkaryhmissä. Lajit ovat myös läheistä sukua keskenään. Ruotsissa tehty tutkimus vahvisti, että näillä lajeilla on lisäksi osittain samoja loisia. Nokkosperhosentoukilla havaittiin enemmän loisia, jos samoilla paikoilla esiintyi myös neito-tai karttaperhosia. Neito- tai karttaperhonen eivät kuitenkaan vastaavasti kärsineet nokkosperhosen läsnäolosta. Nokkosperhonen vaikuttaa siten erityisen herkältä loisille, mikä pääasiassa selittänee lajin monesti hyvinkin jyrkät kannanvaihtelut.

Nokkosperhonen – Aglais urticae