Ilmastonmuutos

Aiemmin melko eteläinen laji, joka on 2000-luvulla levinnyt Lapin puolelle asti. Angervohopeatäplä on selvästi hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, ja sen ennakoidaan entisestään laajentavan esiintymistään maamme pohjoisosissa. Lajille sopivaa elinympäristöä ja toukkien ravintokasveja on sielläkin tarjolla runsaasti.

Maatalous

Angervohopeatäplä on reheväkasvuisten niittyjen ja pientareiden perhonen. Laji on hyötynyt maatalouden muutoksesta, mutta päinvastaisella tavalla kuin useimmat niittyperhoset. Sen tärkeimmät ravintokasvit, mesiangervo ja vadelma, hyötyvät tehomaatalouden rehevöittävästä vaikutuksesta, joka puolestaan haittaa muita niittyperhosia. Pelloilta valuvat ravinteet lisäävät mesiangervoa ja vadelmaa pientareilla ja pellonreunoilla, samoin hoidon lopettaminen perinnebiotoopilla. Lajille sopivia elinympäristöjä on siten jatkossakin tarjolla runsaasti.

Tiesitkö tämän? 

Angervohopeatäplän sekoittaa helpoimmin pursu- tai niittyhopeatäplään. Näistä ensin mainittu lentää tuntuvasti aikaisemmin, jo toukokuun lopulta alkaen. Lajien lentokaudet menevät silti juhannuksen tienoilla pari viikkoa lomittain. Pursuhopeatäplä on kuitenkin luonteenomaisesti karujen suo- ja kangasmaiden perhonen, joka harvemmin esiintyy samoilla paikoilla angervohopeatäplän kanssa.

Niittyhopeatäplä lentää jokseenkin samaan aikaan ja esiintyy usein samanlaisilla alueilla kuin angervohopeatäplä. Se ei kuitenkaan viihdy yhtä rehevillä ja korkeakasvuisilla niityillä, vaan suosii matalakasvuisempia alueita. Niittyhopeatäplän löytää yleisemmin hoidetulta, edustavan näköiseltä perinnebiotoopilta, angervohopeatäplän puolestaan heinittyneeltä, rehevöityneeltä hylätyltä niityltä.

Angervohopeatäplä – Brenthis ino