Maatalous

Hopeasinisiipi on yleisin ja tyypillisin niittyjen sinisiivistä. Sitä tapaa usein myös tienvarsilla ja peltojen reunoilla, mutta runsaimmillaan laji on reheväkasvuisilla, virnaa ja nätkelmää kasvavilla niityillä. Tällaiset elinympäristöt ovat pääsääntöisesti maatalouden ja perinteisen karjan laidunnuksen muovaamia alueita. Nykyisin monilajisia niittyjä eli perinneympäristöjä on enää vähän jäljellä. Samalla ovat huvenneet myös vaateliaammat niittyperhoset. Hopea- ja hohtosinisiipi pärjäävät edelleen varsin hyvin, mutta lehto- ja ruskosinisiipi ovat jo selvästi harvalukuisempia.Monet niittyjen päiväperhosista ovat nykyään uhanalaisia.

Kotipihan luontoteot

Hopeasinisiipi on melko yleinen laji, joten se ei tarvitse erityisiä suojelutoimia. Sen ja monen muun niittyperhosen kantoja on silti hyvä tukea kodin tai mökin pihapiirissä. Hopeasinisiiven voi hyvinkin saada asettumaan omalle pihaniitylle. Riittää, että osa pihasta on niittymäistä kasvillisuutta, jolla kasvaa niittynätkelmää, hiirenvirnaa tai muita virnoja. Nämä kasvit saa monesti runsastumaan ihan vaan jättämällä osan pihanurmesta niityttymään, eli niittämällä heinän vain kertaalleen loppukesällä. Sopivaan maastonkohtaan voi myös perustaa oman niittylaikun tuomalla siihen hiekkaista pintamaata ja kylvämällä niittykasvien siemeniä. Kukkaistutukset eli mesikasvit eivät yksinään riitä houkuttamaan pihaan niittyperhosia, sillä ne tarvitsevat ennen kaikkea toukilleen sopivia ravintokasveja.

Tiesitkö tämän?

Hopeasinisiipi on ollut perinteisesti yleisin ja runsain niittyjen sinisiivistä. 2000-luvulla niiden kaikkien kannat ovat kuitenkin heikentyneet: ruskosinisiiven jyrkästi, lehto-, niitty-, hohto- ja hopeasinisiivenkin tuntuvasti. Vuonna 2023 niiden kannat olivat enää 10–40 %vuoden 2000 tasosta. Selvää syytä vähenemiseen ei tiedetä. Eri sinisiipilajien kannat ovat myös vaihdelleet vahvasti synkroniassa, eli tiettynä vuonna kaikki ovat yleensä joko runsastuneet tai vähentyneet.

Hopeasinisiipi – Polyommatus amandus