Siankärsämökenttäkääriäinen Dichrorampha plumbagana

Yleiskuvaus

Siipiväli 11–15 mm. Pää ja keskiruumis vihertävänharmaat, takaruumis vaaleanharmaa.

Etusiivet melko kapeat ja jokseenkin teräväkärkiset; koiraan kostaalitaite ulottuu 2/5 kohdalle. Pohjaväri tumman harmaanruskea, terävästi vaaleanokrakehnäinen, heikosti vihertävänsävyinen. Etureunassa ulkosarakkeessa hopeanvalkeita hakastäpliä. Takareunan keskellä joitakin heikkoja, lyijynharmaita poikkijuovia, jotka muodostavat häipyvän dorsaalilaikun. Etureunasta lähtee 3 viistoa, lyijynkiiltoista juovaa; siipipeilin reunat lyijynkiiltoiset. Ulkoreunan keskellä 3 mustaa pilkkua. Ripset kärjestä tummanharmaat, tyvestä valkeahkot, kiiltävät, niissä terävä, musta jakoviiru tyven lähellä. Jakoviirun katkaisee kärjen takana kalpeankeltainen viiva. Takasiivet harmaat, naaraalla tummemmat, tyvestä vaaleammat.

Toukka kellertävänvalkea; selkäjuova tummempi. Pää kiiltävän vaaleanruskea, epistoman alue mustahko; niskakilpi vaaleanruskea; peräkilpi heikosti kehittynyt, vaaleanruskea.

Kotelo vaalean kellertävänruskea.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Dichrorampha plumbagana
Auktorit
(Treitschke, 1830)
Yleiskieliset nimet
  • siankärsämökenttäkääriäinen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60587
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset