Punaversokääriäinen Rhyacionia pinicolana

Yleiskuvaus

Siipiväli 17–24 mm. Pää ja huulirihmat valkeat, ruosteenpunakehnäiset; keskiruumis ruosteenpunainen, sivuilta valkea; takaruumis hopeanharmaa.

Etusiipien etureuna hiukan taipunut. Pohjaväri ruosteenpunainen, etureunassa hopeankiiltoisia, harmahtavanvalkeita hakastäpliä. Kuviot hopeankiiltoiset, harmahtavanvalkeat, epäsäännölliset: siiven tyven lähellä joskus heikko, poikittainen täplärivi; keskikohdan sisäpuolella poikkijuova, joka haarautuu leveälti etureunaa kohti; keskikohdan ulkopuolella leveämpi, samankaltainen juova, joka haarautuu leveämmin takareunaa kohti muodostaen suuren, lähes kolmikulmaisen, pyöreäkärkisen pretornaalilaikun; niiden välissä etureunassa juovamainen täplä; uloin poikkijuova kulkee melko lähellä ulkoreunaa ja yhdensuuntaisesti sen kanssa. Ripset hopeanvalkeat, hiukan harmahtavansekaiset, niissä musta jakoviiru. Takasiivet harmaat; ripset valkeahkot, niissä tumma jakoviiru.

Toukka kuvaamaton.

Kotelo 8–11 mm, punaruskea, vatsa vaaleampi, pää ja keskiruumis usein tummemmat. Otsan uloke yksikärkinen, keilamainen, terävä. Jaokkeiden A2–A8 tyvirivin piikkien etupuolella selvä poikkiura.

Tunnistaminen

Muistuttaa männynversokääriäistä (R. buoliana), mutta etusiipien etureuna kaarevampi, pohjaväri ruosteenpunainen, siiven tyvipuoliskon vaaleat juovat terävämmät, ulkoreunan lähellä sen kanssa yhdensuuntainen poikkijuova, pretornaalilaikun kärki pyöristynyt; takasiivet vaaleammat.

Mikroskooppiset tuntomerkit

Koiraan sivulämssä kapea; sacculus suora, suorakulmaisesti ulkoneva, sen ulkopuolella lämssän alareunassa cuculluksen sisäpuolella syvä ja leveä kuroutuma; cucullus kapea, pyöreäkärkinen. Aedeagus pitkä ja ohut.

Naaraan ostium pieni, puolisoikea; colliculum pitkä, putkimainen, hiukan taipunut; sterigman molemmilla puolilla kalvomainen taite. Signumit lyhyet ja tylpät.

Elinkierto

Lentää heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun.

Toukka syys–kesäkuussa; talvehtii nuorena.

Elintavat

Lentää iltahämärissä; tulee yöllä hyvin valolle.

Toukka elää männyllä (Pinus sylvestris), silmuissa ja versoissa aiheuttaen pihkavuotoa ja vääristymistä.

Koteloituu ulosteilla päällystettyyn, silkkiseen koppaan toukan suojapaikkaan.

Elinympäristö

Mäntymetsissä, kallioilla, rämeillä.

Ensisijainen
  • Mk – kangasmetsät
?

Viitteet

Barrett, C. G. 1907. The Lepidoptera of the British Islands. Vol. XI. Heterocera, Tortricina. L. Reeve & Co., London. lxxv, 293, [470–504] s.

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Meijerman, L. & Ulenberg, S. A. 2000. Arthropods of Economic Importance: Eurasian Tortricidae. Arthropods of Economic Importance series. ETI/ZMA.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1983. Zur Puppenmorphologie und -taxonomie der dendrophilen Arten aus der Tribus Eucosmini (Lepidoptera, Tortricidae). Věstník Československé Společnosti zoologické 47(3): 184–208.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0