Tarharunkokääriäinen – Gypsonoma dealbana

Siipiväli 11–15 mm. Pää ja keskiruumis sinertävänharmaat, otsa okranvalkea – harmahtavanvalkea, huulirihmat kermanvalkeat; takaruumis ruskeanharmaa.

Etusiivet valkeat, hiukan harmahtavansekaiset; joskus pohjaväri on kokonaan harmaan kehnän peitossa (f. alnetana (Guenée, 1845)). Tyvisarake tummanharmaa, jonkin verran ruosteenkeltaisen sekainen, siinä useita mustia täpliä ja riipusteita; sen ulkoreuna kulmikas. Keskivyö hiukan epäsäännöllinen, vaalean ruskehtavanharmaa, etureunan keskeltä hiukan takakulman sisäpuolelle; sen etureunassa joitakin pieniä, ruskeita hakastäpliä ja ulkoreunan keskellä musta uloke. Takakulmassa kellertävänvalkea, pyöreä laikku, jota reunustavat leveät, lyijynkiiltoiset juovat. Ulkosarakkeessa kellanharmaa juova etureunasta ulkoreunaan, kärkeenpäin lyijynkiiltoisen juovan reunustama. Siiven kärjessä ruosteenkeltainen täplä. Ripset harmaat, niissä tumma jakoviiru. Takasiivet harmaat, tyvestä vaaleammat; ripset vaaleammat, niissä tumma jakoviiru.

Toukka kellertävän- tai punertavanvalkea; nystyrät harmahtavanruskeat. Pää ja niskakilpi kellertävänruskeat – mustat, niskakilpi joskus ruskea, tummempireunainen; peräkilpi ja rintajalat tummanruskeat.

Kotelo 6,0–7,3 mm, punaruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, siinä heikkoja ryppyjä. Keskijalat ja leukarihmat rajakkain selvästi ja kohtalaisen pitkään. Keskijalat rajakkain keskilonkkien kanssa lähes 3 x pitempään kuin etujalat. Jaokkeessa A5 D-sukasten välissä tyvirivissä 6–7 piikkiä ja kaudaalirivissä 22–24 piikkiä. Piikit suippoja. Peräpää verrattain suippo selkäpuolelta, vatsapuolelta hienopintarakenteinen, verrattain suippo sivulta.

Muistuttaa haaparunkokääriäistä (G. sociana), mutta otsa on okranvalkea – harmaanvalkea, ei puhtaanvalkea.

Koiraan sivulämssä pyöreä, syvään ja leveälti kovera alakulman sisäpuolelta, alakulmassa yksittäinen piikki; sacculuksen keskiosassa terävä, costaan päin suuntautunut oka.

Naaraan ostium lähes liereä, melko kapea, sen molemmilla puolilla S:n muotoinen taite, yläosa vahvasti leventynyt ja taittunut sisäänpäin.

Lentää heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.

Toukka syys–kesäkuussa; talvehtii pienenä.

Lentää iltahämärissä; tulee yöllä valolle.

Toukka elää pajuilla (Salix), tammella (Quercus) ja muilla lehtipuilla. Syö syksyllä lehtiä läpikuultaviksi; talvehtii nuorena yhteenkudottujen lehtien välissä tai silmussa; keväällä silmuissa, norkoissa, nuorissa versoissa ja myöhemmin yhteenkudottujen lehtien välissä skeletoiden ne.

Koteloituu toukan ruokailupaikkaan tai silkkiseen koppaan maahan.

Valoisissa lehtimetsissä, pensaikoissa, metsiköissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bentinck, G. A. & Diakonoff, A. 1968. De Nederlandse Bladrollers (Tortricidae). Monografieën van de Nederlandsche Entomologische Vereeniging 3. 201, [99] s.

Bradley, J. D., Tremewan, W. G. & Smith, A. 1979. British Tortricoid Moths. Tortricidae: Olethreutinae. The Ray Society, London. 336, [43] s.

van Deurs, W. 1956. Sommerfugle. VIII. Viklere. Danmarks Fauna 61. 292, [XXXI] s.

Kennel, J. 1908–1921. Die Palaearktischen Tortriciden. Eine monographische Darstellung. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 742, [XXIV] s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Turčáni, M. 2005. Lepidoptera pupae. Central European species. Apollo books, Stenstrup. Text volume: 542 s., Plate volume: 321 s.

Pierce, F. N. & Metcalfe, J. W. 1922. The genitalia of the group Tortricidae of the Lepidoptera of the British Islands. An account of the morphology of the male clasping organs and the corresponding organs of the female. Oundle, Northants, F. N. Pierce, Liverpool. xxii, 101, [XXXIV] s.

Svensson, I. 2006. Nordens vecklare (Lepidoptera, Tortricidae). Entomologiska sällskapet i Lund. 349 s.