Toukat käyttävät ravinnokseen pienempiä vesieliöitä ja vaanivat niitä yleensä vesikasvien tai muun suojaavan materiaalin seassa, usein lähellä rantaa tai virtapaikkojen alapuolisessa jokiosuudessa.

Aikuisen kuoriutumisen jälkeen se viettää muutaman päivän etäällä lisääntymispaikoista pyydystäen ravinnokseen kaikenlaisia ilmassa lentäviä pieniä hyönteisiä. Useimmat sukukypsistä koiraista pitävät reviiriä jokien tai purojen äärellä. Naaraat saalistavat muita hyönteisiä pääosin etäällä virtaavien vesien varsista, jonne ne kuitenkin tulevat lisääntymään. Tavallisimpiin saaliseläimiin kuuluvat muun muassa päivänkorennot, vesiperhoset, pienet nivelkärsäiset sekä erityisesti kaikenlaiset sääsket, mutta harvoin suurikokoiset vaaksiaiset.

Neidonkorennon lento on normaalisti lepattelevaa, mutta yksilöt voivat myös tehdä ilmassa nopeita äkkikäännöksiä ja lentää takaperin. Suurimman osan päivästä neidonkorennot kuitenkin istuvat kasvien varsilla tarkkaillen muun muassa ohilentäviä hyönteisiä. Sekä naaraat että koiraat nostavat häirittynä takaruumistaan ylöspäin ja aukovat samalla siipiään. Muulloin korennot ovat levossa yleensä siivet suljettuina ja hieman kohotettuina takaruumiin yläpuolella. Aamuisin, öisin ja kevyellä sateella yksilöt voivat kuitenkin pitää siipiään auki levitettyinä. Tällöin häirityt yksilöt sulkevat siipensä ja pudottautuvat alas kasvien sekaan, jos ruumiin lämpötila ei riitä pakenemiseen lentäen.

Kiiltävän ruumiin puhdistaminen on varsin huomiota herättävä tapahtuma, vaikka neidonkorentolajit puhdistavatkin itsensä pitkälti samalla tavoin kuin monet muut sudenkorennot. Yksilö hankaa takaruumistaan kiinni olevien siipien välistä edestakaisin käärmemäisesti aaltoilevin liikkein ennen kuin puhdistaa takaruumiin kärjen takaraajoillaan.

Neidonkorento – Calopteryx virgo

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet