Hietikkohitukoi – Elachista baltica

Siipiväli 7–9 mm. ♂: Pää ja niskatupsut kermanvalkeat – valkeat tai jonkin verran tumman harmaanruskea- tai ruskehtavasirotteiset, varsinkin päälaelta. Huulirihmat valkeat, joskus vain heikosti ruskeapeitteiset alapuolelta. Tuntosarvet tumman harmaanruskeat, vaaleampirenkaiset. Keskiruumis ja siipikannet tumman harmaanruskeat, vahvasti valkokehnäiset. Takaruumis vaalean harmahtavanruskea, perätupsu okra, harmaasirotteinen.

Etusiipien tyvisarake keskiruumiin värinen, tumma kehnä muodostaa juovan siipiteitteeseen; ulko-osa tummempi, joskus lähes mustahkonruskea, valkokehnäinen. Valkea täplä takareunan tyvessä usein olemassa. Keskikohdan sisäpuolella valkea, hiukan viisto poikkivyö, jonka reunat ovat ± epäsäännölliset. Poikkivyön ulkopuolella kaksi pitkänomaista, tummaa täplää. Kostaali- ja tornaalilaikku valkeat, selvät, vastakkaiset; niiden välissä lyhyt, tumma pitkittäisjuova. Distaalitäplä valkea, pitkänomainen, ± selvä. Myös pieni ripsitäplä olemassa. Ripset vaalean harmahtavanruskeat, paitsi valkeahko osa siiven kärjessä; jakoviiru tumman harmahtavanruskea. Takasiivet vaalean harmahtavanruskeat; ripset samaa väriä.

♀: Tuntosarvet selvemmin renkaalliset. Perätupsu pieni, harmahtavanruskea. Etusiipien tyvisarake tiheämmin tummakehnäinen, jolloin tumma juova siipitaitteessa on usein epäselvä. Ulko-osa lähes yksivärisen tumman harmaanruskea – mustahkonruskea ja vain harvaan vaaleasirotteinen; valkeat kuviot kontrastisemmat; distaalitäplä puuttuu.

Toukka 5–6 mm, tummankellertävä, jaokkeiden keskiosat hiukan vaaleammat. Pää mustahkonruskea, otsan reunassa valkeat viirut. Niskakilpi muodostuu kahdesta pitkänomaisesta, takaa laajentuneesta levystä, joiden väritys on mustahkonruskea, keskeltä vaaleampi. Rintakilpi suorakulmainen levy, jonka sivut ovat koverat, sekä etu- ja takapäässä selvät sisentymät; levy on hyvin kitinisoitunut, mustahkonruskea. Peräkilpi pitkänomainen, poikittainen levy, hyvin havaittava, tummanruskea – ruskeanmusta. Rintajalat ja karvojen tyvirenkaat ruskeanmustat.

Muistuttaa niittyhitukoita (E. freyerella), mutta pää ja niskatupsut ilman tummakärkisiä suomuja; etusiipien valkea kuviointi selvempää.

Koiraan uncus syvälovinen, liuskat kynsimäiset, leveälti erillään, niiden sisäpinnalla kärkiosassa sukasia; gnathos pieni, ± pyöreä. Sivulämssän reunat lähes yhdensuuntaiset; sacculuksen kärjessä selvä hammas. Vinculum kapenee asteittain tukevaan saccukseen, joka usein kaksi kertaa aedeaguksen levyinen. Aedeagus kaareva caecumista kärkeen.

Naaraan antrum suhteellisen pitkä ja kapea, siinä laskoksia, kapenee asteittain colliculumiin, ventraalireuna enemmän tai vähemmän U:n muotoinen (vrt. E. exactella), dorsaaliseinämässä pieniä piikkejä. Corpus bursae pitkänomaisempi kuin niittyhitukoilla; signum pienempi, sen keskiosa pyöreä.

Lentää kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin.

Toukka huhti–toukokuussa.

Toukka elää niittynurmikalla (Poa pratensis), kovertaa alalehtiä.

Koteloituu tiiviiseen, jäykkään koppaan ravintokasville tai sen läheisyyteen.

Hietikoilla, hiekkapohjaisilla kentillä, pientareilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Baran, T. & Buszko, J. 2005. Elachista baltica Hering, 1891 sp. rev. – a valid species of Elachistidae from the Baltic shore (Lepidoptera: Gelechioidea). Entomologica Fennica 16(1): 9–18.

Hering, E. 1891. Ergänzungen und Berichtigungen zu F. O. Büttner's Pommerschen Mikrolepidopteren (Stett. ent. Ztg. 1880 pag. 383-473). Entomologische Zeitung 52(4–6): 135–227. Stettin.

Mutanen, M. et al. 2008. Pikkuperhoshavainnot 2004–2005. Baptria 33(1): 6–22.