Haapamiinakoi Phyllonorycter sagitella

Yleiskuvaus

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää valkeahko, ruskehtavansekainen, varsinkin edestä. Otsa ja huulirihmat samean valkeahkot, hiukan kiiltävät. Tuntosarvet valkeahkot, ruskearenkaiset. Keskiruumis valkeahko, harmaanruskeakehnäinen. Jalat silkinkiiltoisen valkeanharmaat, nilkat tummatäpläiset. Takaruumis harmaa, vatsapuoli ja peräpää valkeahkot.

Etusiivet ruskehtavan- tai punertavanharmaat; etureunassa 4–5 ja takareunassa 3–4 valkeahkoa, sisäpuolelta osittain mustahkoreunaista, ulkopuolelta häipyvärajaista hakastäplää — joskus ne voivat olla kokonaan häipyneet ja näkyvät vain rivinä tummia suomuja.  Mustan kärkijuovan takana vain yksi leveä hakastäplä (vrt. harmomiinakoi (P. apparella)). Ripset kellertävänharmaat, niissä terävä, musta jakoviiru. Takasiivet kellertävänharmaat.

Toukka kellertävä; pää ruskeankeltainen.

Kotelo 4,0–4,5 mm, kastanjanruskea – ruskeanmusta, kremaster ruosteenkeltainen. Pintarakenne melko karkea, paikoin kiiltävämpi. Metanotum ilman kuoppia. Jaoke A8 ilman pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster suunnilleen yhtä pitkä kuin leveä, siinä 2 paria piikkejä, jotka ovat sijoittuneet tasavälein.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Phyllonorycter sagitella
Auktorit
(Bjerkander, 1790)
Yleiskieliset nimet
  • haapamiinakoi (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58979
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Phyllonorycter sagitella
29 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset