Haapamiinakoi – Phyllonorycter sagitella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 7–8,5 mm. Pää valkeahko, ruskehtavansekainen, varsinkin edestä. Otsa ja huulirihmat samean valkeahkot, hiukan kiiltävät. Tuntosarvet valkeahkot, ruskearenkaiset. Keskiruumis valkeahko, harmaanruskeakehnäinen. Jalat silkinkiiltoisen valkeanharmaat, nilkat tummatäpläiset. Takaruumis harmaa, vatsapuoli ja peräpää valkeahkot.
Etusiivet ruskehtavan- tai punertavanharmaat; etureunassa 4–5 ja takareunassa 3–4 valkeahkoa, sisäpuolelta osittain mustahkoreunaista, ulkopuolelta häipyvärajaista hakastäplää — joskus ne voivat olla kokonaan häipyneet ja näkyvät vain rivinä tummia suomuja. Mustan kärkijuovan takana vain yksi leveä hakastäplä (vrt. harmomiinakoi (P. apparella)). Ripset kellertävänharmaat, niissä terävä, musta jakoviiru. Takasiivet kellertävänharmaat.
Toukka kellertävä; pää ruskeankeltainen.
Kotelo 4,0–4,5 mm, kastanjanruskea – ruskeanmusta, kremaster ruosteenkeltainen. Pintarakenne melko karkea, paikoin kiiltävämpi. Metanotum ilman kuoppia. Jaoke A8 ilman pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster suunnilleen yhtä pitkä kuin leveä, siinä 2 paria piikkejä, jotka ovat sijoittuneet tasavälein.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- haapamiinakoi (suomi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset