Salavamiinakoi – Phyllonorycter pastorella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 7–8,5 mm. Pää ruskehtavan- ja valkeansekainen. Otsa ja huulirihmat valkoiset. Tuntosarvet ruskehtava- ja valkeahkorenkaiset, scapus lyhyiden karvojen peittämä. Keskiruumis harmahtavanoranssin ja vaaleanbeesin sekainen. Jalat valkeahkot, ruskeahtavatäpläiset, etummaiset tummemmin. Takaruumis harmaa, kärjestä kellertävänvalkea, naaraalla kellertävämpi.
Etusiipien pohjaväri tavallisesti harmahtavanoranssi, mutta voi vaihdella harmaanruskeasta ruskeanoranssiin. Etureunassa 2–4, takareunassa 2–4 epäselvää, vaaleaa, sisäpuolelta tummareunaista hakastäplää. Siiven kärjessä häipyvärajainen, mustahko pitkittäisjuova tai täplä. Ripset vaaleanbeesit, niissä mustahko jakoviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleanbeesit.
Toukka n. 8 mm, kellertävänvalkea; selässä jaokkeesta A2 taaksepäin rivi ruskeita laikkuja. Pää punaruskea.
Kotelo 4,0–5,2 mm, mustanruskea – musta, kremaster useimmiten punaruskea. Metanotum ilman kuoppia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremasterin piikit pikkuruiset, keskenään samanlaiset ja suunnilleen samankokoiset, kremasterin takareunassa.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- salavamiinakoi (suomi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset