Salavamiinakoi Phyllonorycter pastorella

Yleiskuvaus

Siipiväli 7–8,5 mm. Pää ruskehtavan- ja valkeansekainen. Otsa ja huulirihmat valkoiset. Tuntosarvet ruskehtava- ja valkeahkorenkaiset, scapus lyhyiden karvojen peittämä. Keskiruumis harmahtavanoranssin ja vaaleanbeesin sekainen. Jalat valkeahkot, ruskeahtavatäpläiset, etummaiset tummemmin. Takaruumis harmaa, kärjestä kellertävänvalkea, naaraalla kellertävämpi.

Etusiipien pohjaväri tavallisesti harmahtavanoranssi, mutta voi vaihdella harmaanruskeasta ruskeanoranssiin. Etureunassa 2–4, takareunassa 2–4 epäselvää, vaaleaa, sisäpuolelta tummareunaista hakastäplää. Siiven kärjessä häipyvärajainen, mustahko pitkittäisjuova tai täplä. Ripset vaaleanbeesit, niissä mustahko jakoviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleanbeesit.

Toukka n. 8 mm, kellertävänvalkea; selässä jaokkeesta A2 taaksepäin rivi ruskeita laikkuja. Pää punaruskea.

Kotelo 4,0–5,2 mm, mustanruskea – musta, kremaster useimmiten punaruskea. Metanotum ilman kuoppia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremasterin piikit pikkuruiset, keskenään samanlaiset ja suunnilleen samankokoiset, kremasterin takareunassa.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Phyllonorycter pastorella
Auktorit
(Zeller, 1846)
Yleiskieliset nimet
  • salavamiinakoi (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58978
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset