Siipiväli 6–8 mm. Päälaki harmaanruskea tai vaaleankeltainen, takaa valkeahko; otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet valkeat, hyvin vaalean harmaanruskearenkaiset. Keskiruumis etusiipien värinen, siinä vaalea keskijuova ja valkea juova molemmilla puolilla. Etujalat vaaleanharmaat, etunilkat valkeahkot, harmaanruskeatäpläiset; keski- ja takajalat valkeahkot, nilkat valkeat, joskus epäselvästi vaalean harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis harmaa, perätupsu vaaleanokra.

Etusiivet kiiltävän oranssinruskeat, joskus harmahtavansävyiset. Tyvijuomu suora, valkea, joskus edestä tummareunainen, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa. Takareunassa 1/3 kohdalla epäselvä, valkeahko täplä. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme kiiltävänvalkeaa, tyvipuolelta tummareunaista, kiilamaista hakastäplää; 1. dorsaalihakastäplä ulkopuolelta häipyvärajainen. Siiven kärjessä musta, pitkänomainen täplä. Ripset vaaleanharmahtavat, niissä tumman harmaanruskea tyviviiru. Takasiivet harmaat; ripset vaaleammat.

Toukka n. 5 mm, vaalean vihertävänkeltainen; suoli tummempi. Pää vaalean vihertävänkeltainen, reunat ja suuosat ruskehtavat.

Kotelo 3,4–3,7 mm, hunajaisen ruskeankeltainen. Otsan ääriviiva lähes litteä sivulta katsottuna. Etusiipien pintarakenne hieno. Metanotum ilman kuoppia takareunan lähellä. Takajalat pyöristyneet, ilman uloketta. Takasiipien tyven syventymässä pieni, tuskin pitkänomainen liuska. Jaokkeen A7 takareuna yksinkertainen vatsapuolelta. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster yhtä pitkä kuin leveä ja kärjestä pyöristynyt vatsapuolelta katsottuna, sen sisemmät piikit ulompien välissä, pienet, tyvestä leveät, suippenevat kärkeä kohti; ulommat piikit lyhyet ja verrattain leveät tyvestä, kärjestä koukkumaiset.

Pyökkimiinakoi – Phyllonorycter maestingella

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet