Tervaleppämiinakoi – Phyllonorycter rajella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 6,5–8,5 mm. Pää koiraalla harmaanruskea, naaraalla valkeahko. Otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet valkeahkot, tummempirenkaiset. Keskiruumis harmahtava tai valkeahko, ilman vaaleaa keskijuovaa. Jalat harmaat; nilkat valkeahkot, tumman harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis harmaa, perätupsu vaaleanokra.
Etusiivet vaalean ruskehtavanoranssit – tummanruskeat, naaraalla tyvipuolisko usein enimmäkseen valkeahko; kuviot valkeat. Tyvijuomu suippokärkinen, edestä tummareunainen, ulottuu siiven keskikohtaan. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme kiilamaista hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset; 1. kostaalihakastäplä myös ulkopuolelta; 1. dorsaalihakastäplä leveä, sisempänä kuin 1. kostaalihakastäplä. Siiven kärjessä pyöreä, musta täplä; sen ulkopuolella ripsissä mustahko tyviviiru; ripset siiven kärjessä harmaat, sen takana valkeahkot. Takasiivet vaaleanharmaat.
Toukka n. 5 mm, vihertävänvalkea; suoli vihreä. Pää vaaleanruskea, sivuilta tummempi.
Kotelo 3,5–3,8 mm, meripihkan- – kellanruskea. Metanotumin takareunan lähellä kuoppa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen; sen vatsapuolella sivuille suunnattuja piikkejä pitkittäisessä rivissä. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster lyhyt, vatsapuolelta n. 3 × pituuttaan leveämpi, sen päässä 4 piikkiä, ulommat verrattain suuret, sisemmät piikit ylittävät selvästi sen takareunan selkäpuolelta katsottuna ja ovat selvät selkäpuolelta katsottuna.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- tervaleppämiinakoi (suomi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset