Virpapajumiinakoi Phyllonorycter salicicolella

Yleiskuvaus

Siipiväli 6–9 mm. Pää kullanruskea tai ruskea, takaa valkeahko. Otsa ja huulirihmat valkeat, jälkimmäisten ulkosyrjä harmaa. Tuntosarvien keskikolmannes valko- ja harmaarenkainen, tyvi ja kärkiosa valkeahkot, kärkijaoke musta. Keskiruumis etusiipien värinen, siinä valkea keskijuova; siipikansien sisäreunat valkeat. Etujalat tummanharmaat, valkeahkotäpläiset; keski- ja takajalat vaaleamman harmaat; nilkat valkeahkot, harvoin vaalean harmaanruskeatäpläiset. Takaruumis harmaa; koiraan perätupsu okra. 

Etusiivet kullanruskeat, hiukan kiiltävät; kuviot valkeat, joskus hyvin vaalean kellertävät. Tyvijuomu kapea, ulottuu lähelle siiven keskikohtaa; taittuu ulko-osastaan kohti etureunaa. 1/3 kohdalla takareunassa kolmikulmainen täplä, joka ei ulotu tyvijuomuun. Etureunassa neljä ja takareunassa kolme hakastäplää, jotka ovat tyvipuolelta tummareunaiset; 1. hakastäpläpari joskus yhtynyt muodostaen tylppä- tai suorakulmaisen poikkivyön. 3. ja 4. kostaalihakastäplät tavallisesti vähemmän selvät. Kärkitäplä ovaali, joskus juovamainen, mustahko. Ripset vaalean okranharmaat, niissä häipyvä, tumman harmaanruskea tyviviiru. Takasiivet harmaat; ripset okranharmaat. 

Toukka n. 4,8 mm, valkeahkonvihreä; suoli vihreä; jaokkeessa A5 oranssi täplä. Pää ruskea.

Kotelo 3,0–4,2 mm, hunajanruskea – punaruskea. Metanotumin takareunan lähellä ei kuoppia. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa 2 paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster tylppä, ei ylitä piikkiensä tyveä; on selkäpuolelta hiukan kupera sivulta katsottuna. Sen päässä 2 piikkiä – ne ovat melko lyhyet ja tyvestä leveät.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Phyllonorycter salicicolella
Auktorit
(Sircom, 1848)
Yleiskieliset nimet
  • virpapajumiinakoi (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58950
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset