Niinimiinakoi Phyllonorycter issikii

Yleiskuvaus

Siipiväli 6.6-7.5 mm. Sukupolvet erinäköiset. Kevätsukupolvi: Etusiivet oranssinruskeat; etu- ja takareunassa tummat varjot. Tyvijuomu ohut ja heikosti S:n muotoinen. Etureunassa neljä hakastäplää, joista 1. on selvin; takareunassa kaksi tai kolme hyvin kapeaa ja viistoa hakastäplää, joista 3. heikko; kaikkien sisäreunassa tummaa kehnää. Siiven kärkiosan musta täplä pitkänomainen ja hajanainen. Ripsien tyviviiru kärjen ympärillä tumma. Takasiivet vaaleanharmaat; ripset vaalean kellertävänharmaat. Loppukesän sukupolvi: Etusiivet valkeiden ja mustahkonruskeiden suomujen peittämä ja näyttävät harmailta; etupuoliskossa tyven ja 1. hakastäplän välissä sekä kärkipuoliskon diskaalialassa tiheään mustahkonruskeita suomuja, jotka muodostavat laikkuja tai juovia.

Lähde: Perhoswiki (Suomen perhosharrastajat) CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Phyllonorycter issikii
Auktorit
(Kumata, 1963)
Yleiskieliset nimet
  • niinimiinakoi (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58946
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 NT – Silmälläpidettävät
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset