Acrocercops

Pää sileäsuomuinen. Tuntosarvien tyvijaoke hiukan paksuuntunut, siinä joskus tupsu. Huulirihmat yleensä sileät, kapeat, teräväkärkiset, ylöspäin taipuneet; kärkijaoke pitempi kuin keskijaoke. Leukarihmat keskikokoiset, sileät, kapeat, roikkuvat. Etu- ja keskijalat sileät, ohuet; takajalat ohuet, säärien yläpinnalla rivi sukasia, nilkat hiukan sääriä pitemmät. Etusiipien suoni R1 olemassa; suonet R4 ja R5 tavallisesti lyhytvarrelliset; M1 ja M2 lähtevät usein samasta pisteestä. Takasiivet puolet etusiipien leveydestä, kapean lansettimaiset; keskisarka avoin suonien M2 ja M3 välistä; M1 ja M2 varrelliset.

Kotelot solakoita. Tuntosarvet ulottuvat selvästi ruumista pitemmälle. Pää pyöristynyt, siinä vahva, viistosti suuntautunut otsan uloke; otsan ja clypeuksen sukaset eivät näkyvät, sukaset ylipäänsä pienet. Imukärsä tuskin pitempi kuin etujalat. Pronotum keskiosastaan hyvin vahvasti kuroutunut. Takaruumiin selän piikit pikkuruiset.

Koiraiden sivulämssässä rivi poikkipäisiä hampaita.

Naaraiden corpus bursaessa pari lansettimaisten skleriittien ympäröimää pientä signumia tai pari pitkänomaista, terävien piikkien peittämää signumia.

Toukat elävät enimmäkseen pyökkikasveilla (Fagaceae) lehtikovertajina.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Kumata, T., Kuroko, H. & Ermolaev, V. P. 1988. Japanese species of the Acrocercops-group (Lepidoptera: Gracillariidae). Part I. Insecta Matsumurana New Series 38: 1–111.

Patočka, J. 1992. Über die Puppen der mitteleuropäischen Gracillariinae (Lepidoptera, Gracillariidae). Acta Societatis Zoologicae Bohemoslovacae 56(2): 131–158.

Sauter, W. 1987. Zum System der westpalaearktischen Gracillariidae (Lep.). Mitteilungen der Schweizerischen Entomologischen Gesellschaft 60(3–4): 307–314.

Vári, L. 1961. South African Lepidoptera. I. Lithocolletidae. Transvaal Museum Memoir 12: 1–238, [1–112].