Kultatikkukoi – Caloptilia alchimiella

Siipiväli 9–13 mm. Pää punertavanoranssi; otsa vaaleankeltainen. Huulirihmat vaaleankeltaiset, kärjen lähellä tummahko rengas. Tuntosarvet vaaleankeltaiset, ruskearenkaiset. Keskiruumis punertavanoranssi, keskeltä keltaisempi. Etu- ja keskireidet ja -sääret tummanruskeat, nilkat valkeat, heikosti vaalean harmaanruskeatäpläiset; takareisien tyvi kellertävänvalkea, alempi osa punertavanruskea, takasääret harmahtavat, nilkat valkeahkot. Takaruumis harmaa, perätupsu harmahtavanokra.

Etusiivet ruosteenpunaiset, violetinkiiltoiset; takareunassa tyvisarakkeessa keltainen, melko selvärajainen laikku. Etureunan keskellä suuri, kolmikulmainen, keltainen laikku, joka laajenee ulospäin lähes siiven kärkeen. Ripset vaalean punertavanruskeat, siiven kärjen ympärillä punertavanoranssit ja niissä joskus kolme hyvin häipyvää, tummaa viirua. Takasiivet tummanharmaat; ripset vaaleammat.

Toukka 7–8 mm, sameanvalkeahko; suoli tumman vihertävänharmaa. Pää vaalean kellertävänruskea, suuosat tummemmat.

Kotelo 4,5–5,5 mm, kellertävänruskea, takaruumis hiukan tummempi. Pintarakenne melko hieno. Otsan uloke vain heikosti pitkänomainen, sivulta katsottuna verrattain terävän suippo, selkäpuolelta katsottuna pieni, epäselvä. Otsan sivut lähes suorat. Otsan harjas surkastunut tai puuttuu. Pronotumin keskellä heikko painauma, joka on vain etureunassa harjanteiden rajaama. Jaokkeen A5 etu- ja takaosan piikit yhtä suuret. A8 ilman sivunystyjä.

Koiraan sivulämssä taipunut, leveän lastamainen. Vinculum melko kapean V:n muotoinen. Aedeaguksessa useita (>10) pieniä kornuutteja kahdessa rivissä, kärjen lähellä yksittäinen epäsäännöllinen rivi pieniä hampaita.

Naaraan lamella antevaginaliksen sivuilla pitkät, suipot ulokkeet. Ductus bursae kapea, kitinisoitunut lähes koko pituudeltaan.

Lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun sekä osittaisena II sukupolvena elokuussa.

Toukka heinä–lokakuussa.

Kotelo talvehtii.

Lepää päivällä puunrungoilla; tulee yöllä valolle.

Toukka elää tammella (Quercus). Koverre aluksi kapea käytävä lehden alapinnan päällysketossa, risteää säännöllisesti itsensä. Seuraavassa vaiheessa koverteesta tulee täyssyvä. Se pysyy pienenä koverteena, joko suorakulmaisena, tai, useammin, kolmikulmaisena suonihangassa, uloste pitkin reunoja. Jonkin ajan kuluttua koverre jätetään, ja toukka jatkaa elämistä vapaana kahden tai kolmen peräkkäisen alaspäin käärityn lehden liuskan sisällä.

Koteloituu ovaaliin, valkeaan koppaan, jossa on heikko keskiharjanne, lehden alapinnalle.

Lehdesniityillä, tammimetsissä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Kuznetsov, V. I. 1989. Family Gracillariidae (Lithocolletidae). Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 199–410.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. & Zach, P. 1995. The pupae of the central European Caloptilia (Lepidoptera: Gracillariiidae). European Journal of Entomology 92(2): 483–496.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Stainton, H. T. et al. 1864. The natural history of the Tineina. Volume VIII. Gracilaria. Part I. Ornix. Part I. John van Voorst, London. i–ix, 1–315, [I–V, I–III].