Koivutikkukoi – Caloptilia betulicola

Siipiväli 14–18 mm. Otsa kellertävänvalkea; pää ja keskiruumis vaalean okrankeltaiset – punertavanruskeat. Etu- ja keskireidet ja -sääret etusiipien väriset. Takajalkojen trokantteri ja sen puoleiset osat lonkasta ja reidestä valkeat, kontrastissa lonkan ja reiden loppuosien kanssa (vrt. leppätikkukoi (C. elongella)).

Etusiivet vaihtelevan väriset, yksivärisen syvän punertavanruskeat – okrankeltaiset, joskus reunoista vaaleammat; etureunassa useimmiten pieniä, mustahkoja pilkkuja, mutta vaihteleva määrä. Joskus siipitaitteessa 1/5 ja 2/5 kohdilla mustia täpliä. Ripset tummanharmaat, siiven kärjen ympärillä okrat, kärjestä tummanruskeavarjoiset. Takasiivet ripsineen tummanharmaat.

Toukka vihreänvalkea; suoli tumma. Pää vaalean kellanruskea; niskakilvessä ei mustia täpliä.

Kotelo 7,4 mm, vaaleanruskea, selkä tummempi, paitsi jaokkeiden väleistä ja jaokkeista A9–A10. Otsa selkäpuolelta katsottuna musta. Pintarakenne kohtalaisen hieno. Otsa tylppä. Otsan harjas hyvin kehittynyt, suuri. Otsan uloke selkäpuolelta katsottuna epäselvä, sivulta katsottuna suippo. Pronotumissa pari poimuista harjannetta; niiden sivupuolella pieni painauma. Jaoke A8 ilman sivunystyjä, sen keskellä pari piikkistä dorsaalinystyä.

Koiraan sivulämssät leveimmillään cuculluksessa. Aedeaguksen kitinisoituneen seinämän kärkikolmannes kaksihaarainen, toinen haara pienten hampaiden peittämä; vesicassa kaksi ryhmää kornuutteja, näistä toisessa 5–8 suurta kornuuttia.

Naaraan ostium bursae suhteellisen suuri, alapuolelta antrumin skleriitin peittämä. Ductus bursaen kitinisoituneessa osassa solumainen rakenne; levenee asteittain corpus bursaeta kohti, ei muodosta silmukkaa.

Lentää elo–kesäkuussa; aikuinen talvehtii.

Toukka heinä–elokuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää rauduskoivulla (Betula pendula) ja hieskoivulla (B. pubecens), varsinkin juurivesoilla ja taimilla. Koverre aluksi epäselvä käytävä päällysketossa, näkyvissä pääasiassa punertavanruskean ulostevanan ansiosta. Seuraavan toukkavaiheen aikana muodostuu läiskä, joka nopeasti kehittyy telttamaiseksi koverteeksi; päällysketto on ruskeaa. Yleensä koverre on lehden alapinnalla, mutta koverteet lehden yläpinnalla eivät ole harvinaisia. Uloste hitukasassa koverteen nurkassa. Jätettyään koverteen toukka muuttaa kahdesti. Ensin se elää rullatun (joskus vain taitellun) lehdenreunan sisällä, sen jälkeen poikittain alaspäin käärityn lehden sisällä, alkaen lehden kärjestä; tavallisesti koko lehti on kääritty.

Koteloituu kiiltävään, kellertävään, pergamenttimaiseen koppaan, joka on kiinnitetty silkillä lehdenreunaan.

Lehti- ja sekametsissä.

Gracillariidae.net

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Hering, M. 1928. Beiträge zur Kenntnis der Oekologie und Systematik blattminierender Insekten. (Minenstudien VIII.). Zeitschrift für angewandte Entomologie 13: 156–198.

Kumata, T. 1982. A taxonomic revision of the Gracillaria group occurring in Japan (Lepidoptera: Gracillariidae). Insecta Matsumurana New Series 26: 1–186.

Kuznetsov, V. I. 1989. Family Gracillariidae (Lithocolletidae). Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 199–410

Patočka, J. & Zach, P. 1995. The pupae of the central European Caloptilia (Lepidoptera: Gracillariiidae). European Journal of Entomology 92(2): 483–496.

Svensson, I. 1993. Fjärilkalender: Lepidoptera-calendar. Ingvar Svensson, Kristianstad. 124 s.