Humalaperhonen Hepialus humuli

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 42–57 mm, ♀ 59–75 mm. Pää ja keskiruumis vaalean okrankeltaiset. Takaruumis tumman okrankeltainen–tumman harmaanruskea.

Koiraan siivet silkinkiiltävän valkeat, etureuna punertava; ripset vaaleankellertävät. Naaraan etusiipien pohjaväri vaalean okrankeltainen. Siiven tyvellä joitakin epäselviä, kalpeanpunaisia täpliä; ulko-osassa kulkee etureunasta kaksi epäsäännöllistä, kalpeanpunaista juovaa, jotka eivät ulotu takareunaan. Ripset vaalean okrankeltaiset. Takasiivet ruskehtavanharmaat, tyvestä hiukan harmaammat. Siipien alapuolet molemmilla sukupuolilla ruskeanharmaat, ripset ruskeanpunaiset, reunoissa ruskeanpunaisia suomuja.

Muna ovaali, väri aluksi kellanvalkea, muuttuu pian mustaksi.

Toukka 38–44 mm, kiiltävän kellertävänvalkea. Selän nystyrät ruskehtavat; sukaset tummat. Hengitysaukot tummat. Pää ja niskakilpi vaaleanruskeat; meso- ja metathoraxissa 2 ruskeaa täplää. Rintajalat vaaleanruskeat.

Kotelo n. 30 mm, pähkinänruskea. Otsassa huomattavat kyhmyt. Jaokkeen A6 vatsapuolella pienistä, jokseenkin terävistä hampaista koostuva poikittainen harjanne.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Hepialus humuli
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • humalaperhonen (suomi)
  • humlerotfjäril (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58541
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset