Kirjojokikorento – Ophiogomphus cecilia
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Kirjojokikorennon esiintyminen Suomessa vaihtelee eri alueilla. Levinneisyysalueessa on laajoja aukkoja, mutta laji on etelä-pohjoissuunnassa melko laajalle levinnyt.
Etelä- ja Keski-Suomessa lajia tavataan laajalla alueella jokseenkin harvinaisena. Se esiintyy sopivien virtaavien vesien äärellä laajalti maan itäosissa, varsinkin Kaakkois-Suomesta Keski-Suomen järvialueille ulottuvalla leveällä kaistaleella. Lajista on vuosien ajan kerätty seurantadataa joillakin Uudenmaan alueilla, mikä osin selittää paikallisesti suuria havaintomääriä.
Kirjojokikorento on pitkään ollut tunnettu myös Pohjois-Suomesta, jossa havaintoja on etenkin Oulun, Kuusamon ja Rovaniemen seuduilta. Pohjoisimmat esiintymispaikat tunnetaan Kittilän Lapista.
Lajia ei ole tavattu laajoilla alueilla maan lounais- ja länsiosissa, kuten Ahvenanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja miltei koko Satakunnassa. Havainnot puuttuvat myös Lapin pohjoisosista sekä valtaosasta Kainuuta ja sen eteläpuolisia lähialueita.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Kirjojokikorennon levinneisyys Euroopassa painottuu maanosan itä-, keski- ja koillisosiin. Laji puuttuu suurimmasta osasta Etelä- ja Länsi-Eurooppaa ja lähes kaikilta merialueiden saarilta. Levinneisyysalueen läntinen ääri on Atlantin rannikkoseudulla Ranskan Loire-joen valuma-alueella, ja idässä levinneisyysalue jatkuu Baikaljärvelle saakka.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja