Kirjojokikorento – Ophiogomphus cecilia

Kirjojokikorennon esiintyminen Suomessa vaihtelee eri alueilla. Levinneisyysalueessa on laajoja aukkoja, mutta laji on etelä-pohjoissuunnassa melko laajalle levinnyt.

Etelä- ja Keski-Suomessa lajia tavataan laajalla alueella jokseenkin harvinaisena. Se esiintyy sopivien virtaavien vesien äärellä laajalti maan itäosissa, varsinkin Kaakkois-Suomesta Keski-Suomen järvialueille ulottuvalla leveällä kaistaleella. Lajista on vuosien ajan kerätty seurantadataa joillakin Uudenmaan alueilla, mikä osin selittää paikallisesti suuria havaintomääriä.

Kirjojokikorento on pitkään ollut tunnettu myös Pohjois-Suomesta, jossa havaintoja on etenkin Oulun, Kuusamon ja Rovaniemen seuduilta. Pohjoisimmat esiintymispaikat tunnetaan Kittilän Lapista. 

Lajia ei ole tavattu laajoilla alueilla maan lounais- ja länsiosissa, kuten Ahvenanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja miltei koko Satakunnassa. Havainnot puuttuvat myös Lapin pohjoisosista sekä valtaosasta Kainuuta ja sen eteläpuolisia lähialueita. 

Kirjojokikorennon levinneisyys Euroopassa painottuu maanosan itä-, keski- ja koillisosiin. Laji puuttuu suurimmasta osasta Etelä- ja Länsi-Eurooppaa ja lähes kaikilta merialueiden saarilta. Levinneisyysalueen läntinen ääri on Atlantin rannikkoseudulla Ranskan Loire-joen valuma-alueella, ja idässä levinneisyysalue jatkuu Baikaljärvelle saakka.