Ripsiäiset – Thysanoptera

Ripsiäiset (Thysanoptera) ovat hyvin pienestä mikroskooppisen pieneen olevia, ruumiiltaan kapeita, pitkänmallisia ja suhteellisen litteitä hyönteisiä, joita tavataan usein kukilta. Väritykseltään ne ovat usein tummia tai tummankirjavia.

Päässä ripsiäisillä on tuntosarvet, jotka ovat yleensä lyhyet ja eteenpäin suuntautuneet, erottuvat verkkosilmät ja siivellisillä lajeilla kolme pistesilmää. Suuosat ovat yleensä alaspäin osoittavat, pistävät ja imevät, ja epäsymmetriset (oikea leuka, mandibeli on surkastunut), ja niillä on imukärsä. Ripsiäisillä on kaksi paria siipiä, tai ne voivat olla siivettömiä, tai siivet voivat olla surkastuneet. Siipipolymorfismi (vaihtelu yksilöiden välillä) on mahdollista lajin sisällä. Niiden siivet ovat sulkamaiset, hyvin kapeat ja muodostuvat enimmäkseen siipien reunaripsistä. Siivissä on hyvin vähän tai ei ollenkaan siipisuonitusta. Ripsiäisten keskiruumiin muoto ja koko riippuvat siivellisyydestä. Jalat ovat lyhyet ja jalkojen viimeisessä jaokkeessa on tarpeen vaatiessa laajentuva tarttumarakko. Monien lajien naarailla on peräpäässä tikarimainen, sahahampainen munanasetin (pistinripsiäiset, alalahko Terebrantia), toisilla takaruumiin kärki on torvimainen (torviripsiäiset, alalahko Tubulifera).

Suomalaisten lajien ruumiin pituus 0-3 mm. Maailmalla lajien ruumiin pituus 0,5-12 mm. 

Suomen suurin laji on ruumiiltaan 3 mm pitkä Megathrips lativentris -laji.

Toukat ovat aikuisten kaltaisia, mutta siivettömiä (mikäli kyseessä laji, jonka aikuiselle yksilölle kehittyy siivet). 

Naaraat munivat munansa yleensä kasvisolukkoihin sahamaisen munanasettimensa avulla (pistinripsiäiset, Terabrantia) tai joskus suoraan kasvien pinnoille suojaisiin paikkoihin (torviripsiäiset, Tubulifera).

Ripsiäset voivat lisääntyä partenogeneettisesti (ilman hedelmöitystä). Joillakin lajeilla esiintyy telytokiaa: naaraat lisääntyvät partenogeneettisesti ja munivat vain naaraita, koiraita ei välttämättä esiinny ollenkaan. Ripsiäisillä kromosomisto vaihtelee sukupuolen mukaan, kuten pistiäisillä: naarailla on diploidi kromosomisto, koirailla haploidi. Diploidilla yksilöllä on kaksinkertainen kromosomisto, jolloin jokaisella kromosomilla on homogeeninen vastinkromosomi. Haploidilla yksilöllä kromosomisto on yksinkertainen.

Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Kahden ensimmäisen toukkavaiheen ja aikuismuodon välillä on 1–3 lyhytaikaista lepovaihetta, jolloin toukka ei syö. Useimpien lajien kotelot voivat liikkua hitaasti. Ripsiäisiä ei kuitenkaan pidetä täysivaihtoisina hyönteisinä, sillä toukat ovat suuresti aikuisten kaltaisia.

Elinkierto munasta aikuiseksi voi olla hyvin nopea kestäen vain kaksi viikkoa. Aikuiset voivat elää viikkoja. Vuodessa useita sukupolvia.

Talvehtiminen munana, esikotelona diapaussissa tai aikuisena erilaisissa piilopaikoissa.

Ravintona sekä toukilla että aikuisilla useimmiten kasvinesteet, sienirihmastot, lahoava kasviaines. Osa petoja, jolloin imevät muiden hyönteisten ruumiinnesteitä.

Pystyvät kävelemään jalkojen tarttumarakkojensa avulla pystysuoria ja sileitä pintoja pitkin.

Elävät maaelinympäristöissä kasvillisuudessa, usein kukilla ja karikkeessa.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys tunnettu: useat lajit merkittäviä viljelykasvituholaisia (esim. herneripsiäinen, Kakothrips robustus), ja voivat levittää kasvitauteja ja aiheuttaa äkämiä. Petolajit säätelevät todennäköisesti kasvituholaislajien kantoja.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. — Weilin+Göös. 344 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.