Kolmisukahäntäiset – Zygentoma

Kolmisukahäntäiset (Zygentoma) ovat pieniä, pitkulaisia ja suhteellisen litteitä hyönteisiä, joiden taaksepäin kapeneva ruumis on (suomalaisilla lajeilla) suomujen peittämä ja usein metallinkiiltoinen väritykseltään. 

Kolmisukahäntäisten useimmiten alaspäin osoittavassa päässä on pitkät, monijaokkeiset ja rihmamaiset tuntosarvet ja verkkosilmät, jotka ovat hyvin surkastuneet (= koostuvat vain muutamista toisistaan erillisistä ommatideista) tai jotka puuttuvat kokonaan. Pistesilmiä on 0-3. Suuosat ovat purevat, leuat kaksiniveliset ja leukarihmat viisijaokkeiset ja erottuvan pitkät. Kolmisukahäntäisten keskiruumis on takaruumista leveämpi ja siivetön. Jalkojen lonkat ovat suuret. Takaruumiin jaokkeiden (7-9 tai joskus 2-9) alapinnalla on liikkumisessa avustavia ulokkeita, jotka ovat yhteydessä lihaksiin. Aikuisilla yksilöillä näiden ulokkeiden välissä on laajentuvia tarttumarakkoja jaokkeissa 2-7. Takaruumiin kärjessä on kolme pitkää perälisäkettä, joista keskimmäinen (epiprokti) on hieman muita pidempi, ja jotka ovat hienokarvaisia. Naarailla on yksinkertainen munanasetin.

Ruumiin pituus ilman perälisäkkeitä enintään 15 mm suomalaisilla lajeilla. Maailmalla 2-22 mm.

Toukat aikuisen näköisiä, mutta niiltä puuttuvat ensimmäisissä toukkavaiheissa suomut.

Lisääntymistä voi edeltää jonkinlainen kosiotanssi. Hedelmöitys tapahtuu ulkoisesti ilman parittelua: koiras laskee siittiöpisaransa- tai kotelonsa maahan, josta naaras ottaa sen lisääntymisaukkoonsa munanasettimensa avulla.

Ei muodonvaihdosta. Munasta kuoriutuva toukka muistuttaa aikuista. Toukkavaiheita vähintään kuusi, mutta tavallisesti enemmän. Useat lajit luovat nahkansa monta kertaa, jotkin jopa 50 kertaa, vielä sukukypsyyden saavuttamisen jälkeenkin, mikä on harvinaista hyönteisille.

Voivat elää jopa 7-vuotiaiksi.

Lähdemateriaaleissa ei tietoa talvehtimisesta, mutta sisätiloissa elävät lajit voivat olla aktiivisia ympäri vuoden.

Ravintona orgaaniset jätteet, levät, sienirihmat ja homeet.

Ovat usein yöaktiivisia.

Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä, Suomessa esiintyvät lajit pääasiassa ihmisen harmittomia seuralaisia, jotkin ulkomaiset lajit kommensaaleja (=pöytävieraita) muurahaisten ja termiittien pesissä.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys osittain tunnettu: kolmisukahäntäiset voivat olla tärkeitä hajottajia kuivissa elinympäristöissä. Lisäksi ne voivat syödä kasviperäisiä materiaaleja (paperi, puuvilla) hajottaen sitä suolistonsa sellulaasilla, mutta niitä ei yleensä lasketa varsinaisesti haitallisiksi tuholaisiksi.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Foottit, R. G. & Adler, P. H. 2018: Insect Biodiversity: Science and Society. Volume II. — John Wiley & Sons. 1024 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.

Resh, V. H., & Cardé, R. T. (toim.). 2009: Encyclopedia of insects. — Academic Press. 1168 s.

Kreik. zygón= silta, ies; entoma = hyönteiset. Lahkon tieteellinen nimi Zygentoma viittaa aiemmin arveltuun linkkiin hyönteisten ja "alkuhyönteisten" välillä, joka ei varsinaisesti pidä paikkaansa.