Myrkkypistiäiset – Aculeata

Myrkkypistiäiset kuuluvat hoikkatyvisiin pistiäisiin. Myrkkypistiäisten naarailla (myös työläisillä) on myrkkyrauhanen ja munanasettimesta kehittynyt pistin. Myrkkypistiäisiin kuuluvilta muurahaisilta pistin tosin usein puuttuu. Tuntosarvissa on tyypillisesti naarailla 12 jaoketta ja koirailla 13. Myrkkypistiäisissä on monen kokoisia ja värisiä hyönteisiä, ja esimerkiksi varoitusvärien samankaltaisuutta (Müllerin mimikry) esiintyy ryhmässä yleisesti. 

Toukat ovat muiden hoikkatyvisten pistiäisten tapaan vaaleita ja jalattomia.

Ryhmän monimuotoisuudesta johtuen myrkkypistiäisillä on monenlaisia elintapoja. Myrkkypistiäislajit voivat pesiä maassa, puunkoloissa, ihmisten rakennuksissa jne., ja pesintätapoja on monia. Myrkkypistiäisissä on paljon yhteiskunnissa eläviä lajeja, erakkolajeja sekä myös toisten lajien pesäloisia. Yhteiskuntia muodostavat lajit rakentavat monenlaisia, hyvin suuriakin pesiä (esim. yhteiskunta-ampiaisten paperiset kennopesät, muurahaiskeot). Yhteiskuntalajit huolehtivat yhdessä pesän jälkeläisistä, kun taas erakkolajit hoitavat yksin omia jälkeläisiään. Pesäloiset (mm. kultapistiäiset, Chrysididae) munivat jälkeläisensä toisten lajien pesään käyttäen pesän resursseja, kuten pesään tuotua ravintoa, omaksi hyödykseen.

Enimmäkseen myrkkypistiäiset käyttävät ravinnokseen kasvien mettä ja siitepölyä, mutta niiden joukossa on toukkiaan muilla hyönteisillä ja selkärangattomilla ruokkivia lajeja. Myös raadot kelpaavat esim. ampiaisten (Vespidae) toukille ravinnoksi. 

Myrkkypistiäiset ovat monimuotoinen ryhmä, ja lajeja löytää monenlaisista ympäristöistä aina metsistä niityille ja pihoille sekä ihmisten rakennuksiin.

Monet lajit, erityisesti mehiläiset (Anthophila), ovat tärkeitä ja tehokkaita luonnonkasvien sekä ihmisten ravintokasvien pölyttäjiä.

Bugguide, Aculeata https://bugguide.net/node/view/117315. Iowa State University, Department of Entomology. Katsottu 14.5.2020.

Heimala, V. & Lindqvist, L. 2016: Eläintuntemus: Kurssimoniste. Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 121 s.

Söderman, G. & Leinonen, R. 2003: Suomen mesipistiäiset ja niiden uhanalaisuus. — Tremex Press Oy, Helsinki. 420 s.