Seitsenruototokko – Pomatoschistus flavescens

Seitsenruototokko on pieni mutta kauniin värikäs tokko, joka piilottelee usein levien suojassa.
Pituus tavallisesti 2–4 cm, suurimmillaan maailmalla noin 7 cm. Seitsenruototokon ruumiinmuoto on pitkulainen ja pulleahko. Väritykseltään se on hiekan tai punertavan ruskean kirjava ja sen kyljillä on sinertävistä tai vihreistä laikuista muodostuneet rivit. Selkäpuoli on oliivinvihreä ja vatsapuoli vaaleampi. Nimensä mukaisesti lajilla on etummaisessa selkäevässä 7 piikkiruotoa ja kaksi selkäevää sijaitsevat lähellä toisiaan. Vatsaevät ovat kasvaneet yhteen ja niiden kärki on sileä. Selkäevät ovat ruskeanpunaiset, pyrstöevä violetinpunainen ja rinta- sekä peräevät heikosti punertavat. Pyrstön tyvessä on kellertäväreunainen tumma täplä, jollainen löytyy koirailta myös kyljen etuosasta. Silmät sijaitsevat korkealla päälaella ja niiden alla on kaksi kylkiviivakanavan riviä. Pyrstöevän tyvessä on kellertäväreunainen tumma täplä.

Samannäköisiä lajeja: hietatokko, liejutokko.
Seitsenruototokon etummaisessa selkäevässä on 7 eväruotoa, kun muilla tokoilla niitä on 6. Se on myös lieju- ja hietatokkoa selvästi värikkäämpi ja yhtenä selvänä tunnusmerkkinä on pyrstön tyvessä oleva keltareunainen täplä.

Lounaisimman Suomen rannikkoalueet.

Keski- ja Pohjois-Euroopan rannikkoalueet Atlantilla ja eteläisellä Itämerellä.

Seitsenruototokko kutee kesä-elokuussa leväkasvustojen suojissa. Koiraat kaivavat pesänsä rakkoleväkasvustojen keskelle pohjakivien alle ja houkuttelevat kirjavalla kutuasullaan ympärillä pyöriviä naaraita. Mätimunat tarttuvat pesäkolon kattoon ja koiras vahtii niitä aggressiivisesti poikasten kuoriutumiseen saakka. Vastakuoriutuneet poikaset elävät aluksi vapaan veden alueella, mutta siirtyvät leväkasvustojen suojaan 15-20 mm kokoisina. Seitsenruototokko lisääntyy vain kerran ja kuolee lisääntymisen jälkeen.

Muista tokoistamme poiketen seitsenruototokko ei ole pohjakala vaan se uiskentelee vapaammin ulkosaariston levävyöhykkeen ja meriajokasniittyjen suojissa tai päällä. Kesä kuluu varsinkin koiraskaloilta pesää puolustaessa ja yksilöt kuolevat tavallisesti pian lisääntymisen jälkeen. Pienen kokonsa takia seitsenruototokon ravinto koostuu pääosin eläinplanktonista. Planktonäyriäisistä tärkeimpiä ravintokohteita ovat hankajalkaisäyriäiset, mutta toisinaan seitsenruototokko voi syödä myös hyönteisten toukkia sekä pieniä kalanpoikasia.

Parhaiten seitsenruototokko viihtyy merenrannikoiden rakkoleväkasvustojen seassa. Kesäaikaan se uiskentelee ulkosaariston levävyöhykkeissä ja siirtyy syksyn tullen noin 20 metrin syvyyteen talvehtimaan.