Villasaksirapu – Eriocheir sinensis

Villasaksirapu on kotoisin Itä-Aasiasta, missä sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Venäjän Vladivostokista Etelä-Kiinaan ja Japaniin. Se on levinnyt todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana tai laivojen runkoihin kiinnittyneenä Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Ensimmäiset havainnot Euroopassa tehtiin 1910-luvulla Saksassa, ja Itämereen laji levisi Kielin kanavan kautta 1920- ja 1930-luvuilla. Suomen ensimmäisen villasaksiravun löysivät kalastajat verkostaan 1933 Viipurinlahdella.

Villasaksiravun elinkiertoon kuuluu vaellus. Se lisääntyy meressä ja vaeltaa jokiin ja järviin kasvamaan. Massaesiintymät havaitaan yleensä näillä vaelluksilla. Euroopassa suurimmat esiintymät ovat Pohjanmeren rannikolla ja sinne laskevissa joissa. Myös Luxemburgissa on tehty yksittäinen havainto. Villasaksirapu ei pysty lisääntymään Itämeren alhaisessa suolapitoisuudessa, mutta ilmeisesti laivaliikenteen mukana kulkeutuneita rapuja havaitaan kuitenkin vuosittain. Suomesta sitä on havaittu kaikilla merialueilla ja joskus jopa myös Saimaasta, jonne se ilmeisesti vaeltaa Saimaan kanavaa pitkin. Ruotsista sitä on löydetty koko rannikolta ja suurimmista järvistä.