Siperiankatka – Gmelinoides fasciatus

Siperiankatkan alkuperäinen esiintymisalue on Venäjän Siperiassa sijaitseva Baikaljärvi ja sen lähiympäristön järvet ja joet. Lajia kuitenkin istutettiin 1960- ja 1970-luvuilla alkuperäisalueen ulkopuolelle muihin Venäjän järviin tarkoituksena edistää kalatuotantoa. Istutuksia tehtiin myös Karjalankannakselle, josta siperiankatka kulkeutui 1980-luvun lopulla jokia pitkin Laatokkaan ja sittemmin myös Karjalan toiseen suurjärveen Ääniseen, joissa siitä on tullut rantavyöhykkeessä yleinen laji. Edelleen laji päätyi 1990-luvun  loppuun mennessä Nevajokea pitkin Suomenlahden itäisimpään osaan, Nevanlahteen. Jo kuudessa vuodessa siitä oli tullut Nevanlahden litoraalivyöhykkeen runsaslukuisin laji. Siperiankatka on yleinen myös Venäjän ja Viron rajalla olevassa Peipsijärvessä.

Siperiankatka on sisävesilaji, joka pystyy lisääntymään vain alle 2 promillen mutta elämään 5-7 promillenkin suolapitoisuudessa. Riski sen leviämisestä Nevanlahdelta Itämeren muihin reunavesiin ja niistä edelleen sisävesiin on ollut ilmeinen, muttei toteutunut tähän mennessä (2024). Laji  sietää hyvin rehevöityneitäkin olosuhteita eikä ole kovin herkkä esimerkiksi öljy- tai selluteollisuuden päästöille.