Näkinpaunikko – Crassula helmsii
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Näkinpaunikon alkuperäinen levinneisyysalue kattaa Australian etelä- ja länsiosat sekä Uuden-Seelannin Eteläsaaren rannikkoalueet. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan näkinpaunikko esiintyy monenlaisissa elinympäristöissä, kuten ajoittain kuivuvissa virtavesissä ja järvien rannoilla. Laji voi kasvaa useita metrejä sekä veden alla että rannoilla vedenpinnan yläpuolella.
Näkinpaunikko tuotiin Isoon-Britanniaan luultavasti 1890-luvulla ja sitä käytettiin koristekasvina. Ensimmäiset luontoon levinneet näkinpaunikot havaittiin siellä 1950-luvulla. Tämän jälkeen lajin on havaittu levinneen luontoon Irlannissa, Saksassa, Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa, Tanskassa, Ruotsissa, Itävallassa, Luxemburgissa ja Espanjassa. Muualla maailmalla laji on levinnyt ainakin Yhdysvalloissa. Näkinpaunikko ei esiinny Suomessa.
Näkinpaunikko on elinympäristönsä suhteen vaatimaton. Laji esiintyy vaihtelevissa makean veden elinympäristöissä, jotka voivat olla hitaasti virtaavia tai seisovia vesiä, kuten lammikkoja, järviä, soita, puroja, avoimia kanavia ja viemärikanavia. Laji kasvaa sekä vedessä että rannalla. Näkinpaunikko on havaittu kasvavan myös murtovedessä. Laji ei ole kovin vaativa maaperän suhteen, vaan se kasvaa niin savi-, hiekka-, soramaalla kuin orgaanisella maalla.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja