Atsaleavarpiainen – Euura lipovskyi
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
- Prous, M., Liston, A., Monckton, S.K., Kramp, K., Vårdal, H., Vikberg, V., Heibo, E. & Mutanen, M. 2025: West Palaearctic species of Euura Newman, 1837 (Hymenoptera, Tenthredinidae). – European Journal of Taxonomy 977: 1–377. https://doi.org/10.5852/ejt.2025.977.2799
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Lajin alkuperää ei varmuudella tunneta. Lajia on havaittu Pohjois-Amerikasta 1970-luvulta lähtien, mutta se ei välttämättä tarkoita, että lajin alkuperä olisi siellä, sillä alppiruusuja on siirrelty maanosasta ja maasta toiseen jo pitkään. Vuonna 2022 laji löydettiin myös Kanadasta (Ottawa) ensi kertaa. Toistaiseksi laji tunnetaan Pohjois-Amerikan lisäksi vain Euroopasta Tsekeistä (v. 2010), Latviasta (v. 2018) ja Suomesta (v. 2022). On luultavaa, että levinneisyys Euroopassa on tällä hetkellä laajempi.
Suomessa laji havaittiin ensimmäisen kerran kesällä 2022 Helsingin Haagan alppiruusupuistosta. Ensihavainnon jälkeen lajista on ilmoitettu havaintoja muutamasta muustakin paikasta Etelä-Suomesta. Atsaleavarviaista voikin mahdollisesti esiintyä monissa puutarhoissa. Suomeen laji on luultavasti päätynyt munina tai toukkina kansainvälisen puutarhakaupan mukana.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja