Siniraitakilli – Fundulus heteroclitus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Yleiskuvaus
Siniraitakilli on melko pieni amerikankilleihin (Fundulidae) lukeutuva kalalaji. Siniraitakilli on sopeutuvainen elinympäristönsä suhteen, sietäen todella hyvin erilaisia lämpötiloja (-1,5–36 ºC) ja suolapitoisuuksia (0-120 ppm). Lajia esiintyy niin meri-, murto- kuin makeassakin vedessä. Luontaisella esiintymisalueella se elää rannikkoalueilla, kuten marskimailla, jokisuissa ja lahdissa.
Parvissa elävä siniraitakilli voi elää neljävuotiaaksi. Sukukypsyyden se saavuttaa noin yksivuotiaana, 35 mm kokoisena. Euroopan vesillä laji kutee huhti-kesäkuussa.
Kuvaustekstin laatijat:
Sanna Kuningas (Luke) 2022
Havainnot Suomesta
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Suomesta yhteensä ?
ruutua
Havaintojen lkm
- Yhteensä ruutua
Tietokortti
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Fundulus heteroclitus
Auktorit
(Linnaeus, 1766)
Yleiskieliset nimet
- siniraitakilli (suomi)
- mummichog (ruotsi)
- mummichog (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.5084365
Taksonominen taso
laji
Tämä laji on vieraslaji
| Vakiintuneisuus | Ei esiinny luonnonvaraisena Suomessa |
|---|
Hallinnolliset lajitiedot
EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo) (EU 2016/1141; 2017/1263; 2019/1262; 2022/1203) ?
Asiantuntija
- Risto Väinölä
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
- Kalat
- Euroopan kalat
Taksonin tiedot koneluettavassa muodossa