Rangiasimpukka Rangia cuneata on pyöreän soikea, paksukuorinen simpukka, joka muistuttaa muodoltaan kotoista liejusimpukkaa eli itämerensimpukkaa tai makeissa vesissä eläviä pieniä, enintään reilun 1 cm kokoisia herne- ja pallosimpukoita. Rangiasimpukka on kuitenkin niitä huomattavasti vahvakuorisempi ja kasvaa suuremmaksi. Suomesta ja muualta Itämereltä tähän mennessä löytyneet suurimmat yksilöt ovat olleet 4 cm mittaisia, mutta ne voivat kasvaa 6–8 cm, jopa 10 cm mittaisiksi. Väriltään ne ovat ruskeita; kuoren sisäpuoli on valkoinen.

Muutamien millien levyiset, vaaleat, ohutkuoriset nuoret rangiasimpukkayksilöt muistuttavat liejusimpukoita tai makeissa vesissä myös rannikon jokisuistoissa eläviä pallo- ja hernesimpukoita. Rangiasimpukan kuoren nipukka, umbo, on nuorilla yksilöillä hyvin terävä. Se sijaitsee melko keskellä, hieman vinossa eteenpäin. Kuorenpuoliskojen sisällä, umbon tyvellä sijaitsevat, lyhyet kardinaalihampaat muodostavat väärinpäin olevan V:n muotoisen tai kolmiomaisen kuvion. Kuoren ylälaidassa, kuorenpuoliskot sulkevan saranan sisäpuolella, umbon molemmin puolin on pitkittäiset lateraalihampaat. Vasemmassa kuorenpuoliskossa vain takimmainen lateraalihammas on yläreunastaan sahalaitainen, oikean kuorenpuoliskon molemmissa lateraalihampaissa on sahalaita. Sahalaita erottuu suurella suurennoksella jo melko pienilläkin yksilöillä.

Nuorten rangiasimpukoiden kardinaali- ja lateraalihampaat muistuttavat hyvin paljon, paikoin Itämerellä, mutta ei vielä meillä tavatun, saman oloisen, mutta usein alle 2 cm leveän Corbicula fluminea-simpukan hampaistusta. Corbicula fluminean kaikkien 4 lateraalihampaan yläreuna on sahalaitainen. Lieju-, herne- ja pallosimpukoiden lateraalihampaissa ei ole sahalaitaa.

Aikuisten rangiasimpukoiden umbo on hyvin suuri ja ulkoneva. Ruskeapintainen kuori on huomattavan paksu ja selvästi kuperampi kuin lieju- tai hernesimpukoilla. Kuoren sisällä umbon ja lateraalihampaiden alueella on kolmiomaiset kuopat. Tyhjä, kuollut simpukan kuori on usein täysin valkoinen eli ruskea pinta on kulunut pois. Silloinkin kuoren sisäpuolella, umbon tyven lajityypillisessä kolmiomaisessa kuopassa on usein jäänteitä kuoren sulkevasta, ruskeasta sisäisestä ligamentista, joka erottuu ruskeana täplänä.

Rangiasimpukat elävät kaivautuneena hiekkaan tai mutaan matalassa vedessä, pääasiassa alle 6 m syvyydessä. Ne suodattavat ravinnokseen vedestä ja pohjalta kasviplanktonia ja hajoavaa kasviainesta, ja linnut ja kalat saalistavat puolestaan niitä. Alkuperäalueellaan Meksikonlahdella ne ovat olleet tärkeä ravintokohde myös ihmisille. Virolaistutkijat spekuloivatkin niistä uutta lajia ruokapöytään, jos ne alkavat lisääntyä Itämeressä.

Laji lisääntyy vapaasti vedessä uivina planktisina toukkina. Suomessa on jo havaintoja lisääntymisestä, sillä Olkiluodon edustalta on havaittu kymmeniä muutamien millien kokoisia yksilöitä. Rangiasinpukka on murtovesilaji, joka täysikasvuisena kestää suuria vaihteluita ympäristön suolapitoisuudessa ja lämpötilassa; sitä on löytynyt jopa täysin makeista vesistä Englannissa. Lisääntymisolosuhteiden suhteen se on kuitenkin vaateliaampi; alkionkehityksen optimisuolapitoisuus on 6–10 ja -lämpötila 18–29 °C.

Rangiasimpukka (kiilasimpukka) – Rangia cuneata