Soihtujukka – Yucca flaccida

Ikkunalaudoilta tutut jukat eli palmuliljat kasvavat luontaisesti Amerikan mantereella Keski-Amerikasta Yhdysvaltoihin. Ne ovat usein äärimmäisiin olosuhteisiin sopeutuneita puoliaavikoiden kasveja. Kuivuuteen sopeutuminen näkyy tiiviinä kasvutapana ja kovapintaisten lehtien muodossa. Vettä kuljettavat lehtisuonet juoksevat kauniisti pitkittäin, sileäreunaisia lehtilaitoja mukaillen. Jos katsot ympärillesi, huomaat että tämä piirre yhdistää valtaosaa yksisirkkaisista! Palmuliljat tunnetaan pitkälle erikoistuneesta symbioosista niitä pölyttävien yöperhosten kanssa. Prodoxidae-heimoon kuuluvat perhoset ovat palmuliljojen ainoita pölyttäjiä, ja näiden kasvien siemenet ovat taas kyseisten perhosten toukkien ainoaa ravintoa. Muniva naaras kerää ja kuljettaa siitepölyä kukasta toiseen. Kehittyvät perhosentoukat syövät “palkaksi” osan siemenistä, mutta osa niistä kehittyy normaalisti varmistaen kasvin jatkuvuuden.

Jukat ovat suosittuja koristekasveja ja ovat sen vuoksi levittäytyneet luontoon muillakin mantereilla. Alkuperäisten pölyttäjien puuttuminen on kuitenkin pitänyt huolen siitä, että muualla jukat lisääntyvät ainoastaan suvuttomasti.