Mustapääetana – Krynickillus melanocephalus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
- Koivunen A, Malinen P, Ormio H, Terhivuo J & Valovirta I (2014) Suomen kotilot ja etanat: Opas maanilviäisten maailmaan. 376 s. Tibiale Oy, Helsinki.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Laji esiintyy luontaisesti Kaukasuksen alueella, Krimillä, Koillis-Turkissa ja Luoteis-Iranissa. Se on löydetty 2010-luvulla vieraslajina ainakin Virosta, Latviasta, Saksasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä (Moskovan, Novgorodin ja Tverin alueilta). Vuonna 2019 laji löytyi ensimmäisen kerran myös Ruotsista. Suomessa ensimmäiset havainnot ovat jo vuodelta 2018 Sipoosta kotipuutarhasta. Laji varmistui kuitenkin vasta 2019 Helsingistä arboretumista tehdyn havainnon tutkinnan yhteydessä.
Mustapääetana elää luontaisella levinneisyysalueellaan metsissä, myös vuoriston metsäisillä alueilla lahokannoilla sekä kivien ja kaatuneiden puiden alla. Se viihtyy lehtimetsissä lehtien ja muun karikkeen alla. Laji saattaa suosia myös kosteita paikkoja vesistöjen läheisyydessä. Suomen esiintymät ovat löytyneet puistosta (arboretum) ja puutarhasta. Mustapääetana talvehtii luultavimmin sekä aikuisena että munana. Laji vaikuttaa kestävän hyvin kylmää. Suomessa laji on havaittu aktiivisena vielä ensimmäisten pakkasten jälkeenkin.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja