Mustapääetana – Krynickillus melanocephalus

Mustapääetanan tärkein tuntomerkki on muusta vartalosta selvästi erottuvat, mustat pää, tuntosarvet ja kaula. Etanan pituus on enimmillään 40–50 mm. Vartalon väritys voi vaihdella likaisen vaaleasta ruskeaan ja sinertävän harmaaseen. Vanhat yksilöt ovat nuoria tummempia. Pään takaa alkavan kilven takaosa etanan keskivaiheilla on yleensä vaalean rusehtava, erottuen lajityypillisesti muuta vartaloa vaaleampana. Kilven pinnassa on hyvässä valossa erottuva sormenjälkikuviointi. Hengitysaukko sijaitsee oikealla kyljellä, kilven takaosassa. Takapään kärjestä alkava, joskus melko heikosti erottuva selkäharjanne on lyhyt (vain ¼ - ⅓ etanan pituudesta). Jalka on alapuolelta tasaisen vaalea. Etanan erittämä lima on kirkasta ja väritöntä.

Meillä luontaisesti esiintyvällä ukkoetanalla on yleisempien, tummien yksilöiden lisäksi myös vaalean harmaita tai vaalean ruskeita värimuotoja. Ukkoetanalla on selkäpuolellaan erittäin vahva, pitkä ja terävä harjanne, joka ulottuu noin 2/3 häntäpäästä eteenpäin. Sen sijaan mustapääetanan selkäharja on heikko ja se ulottuu yleensä häntäpäästä enintään noin 1/3 selän pituudelle. Vaaleilla ukkoetanalla on lisäksi yleensä mustia tai tummia kuviointeja selässä ja kyljillä. Ukkoetanalla on myös alapuolella, anturassaan pitkittäinen, leveä vaalea raita tummalla pohjalla.  

Mustapääetana elää luontaisella levinneisyysalueellaan metsissä, myös vuoriston metsäisillä alueilla lahokannoilla sekä kivien ja kaatuneiden puiden alla. Viihtyy lehtimetsissä lehtien ja muun karikkeen alla. Laji saattaa myös suosia kosteita paikkoja vesistöjen läheisyydessä. Suomen esiintymät ovat löytyneet puistosta (arboretum) ja puutarhasta. Talvehtii luultavimmin sekä aikuisena että munana. Laji vaikuttaa kestävän hyvin kylmää. Suomessa laji on havaittu aktiivisena vielä ensimmäisten pakkasten jälkeenkin.