Kituyökkönen – Phyllophila obliterata
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 24–28 mm. Etusiivet punertavanharmaat, hiukan valkeahkon sekaiset, harmaanruskeavarjoiset. Sisempi poikkiviiru diffuusi, valkeahko, aaltoileva; ulompi tekee hiukan kulmikkaan mutkan ulospäin keskilinjan etupuolella. Keskivarjo selvä, viisto. Rengastäplä on heikko, tummanruskea pilkku; munuaistäplä muodostuu kahdesta pienestä, tummanruskeasta täplästä, joista taempi suurempi. Aaltoviiru valkea, taittuu ulospäin takakulmassa. Ulkoreunassa rivi heikkoja, mustia pilkkuja. Ripset punaruskeat, kärjistä valkeahkotäpläiset. Takasiivet vaalean punertavanharmaat, ulkoreunasta tummemmat; ripset vaaleammat kuin etusiivissä.
Toukka vihreä; selkä-, sivuselkä- ja sivujuova valkeat, viimeksimainittu ylhäältä tummanvihreäreunainen. Hengitysaukot mustareunaiset. Pää vihreä, sivuilta kellertävänsävyinen, pistesilmät mustat. Raajat vihreät, mustakärkiset.
Kotelo 8–9 mm, punertavanruskea, keskiruumis ja siipikannet vihertävät. Pintarakenne hieno. Pistekuoppia enemmän jaokkeiden A5–A7 tyvellä. Kremaster lyhyt, puolisuunnikasmainen, ilman selvää pintarakennetta; sen kärjessä pari tummaa, toisistaan poispäin suuntautunutta hammasta, joiden kärjessä sukanen (D2).
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- kituyökkönen (suomi)
- Säännöllinen harhailija
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Yökköset
- Suurperhoset