Opuntiat – Opuntia

Vesi on aavikon aarre, ja kaktukset jos mitkä todella osaavat pihistellä! Koska veden haihtumista on vältettävä kaikin tavoin, kaktusten lehdet ovat muuntuneet piikeiksi. Usein kaktusten pinta onkin täynnään luotaantyöntäviä piikkiryppäitä. Piikit paitsi vähentävät haihduttavaa pinta-alaa, myös antavat suojaa kasvinsyöjiltä. Silloin harvoin kun aavikolla on vettä tarjolla, sitä on myös kyettävä tehokkaasti varastoimaan. Siksi kaktusten laajentunut varsi – lehtien puuttuessa myös niiden ainoa yhteyttävä osa –pystyy säilömään itseensä hämmästyttävät määrät vettä pahan päivän varalle.

Katso, mutta älä koske! Piikkien lisäksi opuntioiden varresta kasvaa pieniä, helposti irtoavia väkäskimppuja, jotka kosketettaessa tunkeutuvat ihoon ja aiheuttavat ikävää ärsytystä. Kaikilla Opuntia-suvun kasveilla voidaan myös kasvattaa kokenillikirvoja (Dactylopius coccus). Niistä saadaan karmiininpunaista väriainetta (lisäaine E 120), jota olet mitä todennäköisimmin syönyt monissa makeisissa tai juonut virvoitusjuomissa. Valitettavasti amerikkalaiset opuntialajit ovat hyvän sopeutumiskykynsä ansiosta monin paikoin villiintyneet hallitsemattomasti luontoon. Esimerkiksi okaopuntia (Opuntia stricta) vietiin Australiaan 1800-luvulla aitakasviksi ja väriainetuotantoa varten, mutta laji levisi siellä nopeasti ja lähes 40 000 km² viljelymaata muuttui käyttökelvottomaksi! Myös muun muassa Kanariansaarilla villiytyneet opuntiat ovat todellinen maanvaiva. Opuntiat ovatkotoisin Uudesta maailmasta.