Kirjoviuhkamato – Laonome xeprovala
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Laonome xeprovala –lajin maantieteellistä alkuperää ei tunneta. Laonome-suvussa on useita muitakin lajeja, mm. Etelä-Itämeressä alkuperäinen L. kroyeri. Osa Laonome-lajeista on kuitenkin kotoisin Australian ja Uuden-Seelannin vesiltä.
Laji näyttää ilmestyneen Euroopan rannikkovesiin ja runsastuneen yhtäkkisesti, mihin sen tieteellinen lajinimi xeprovala viittaa. Se on havaittu Pohjanmeren alueelta 2009 ja sittemmin Itämerestä. Viron Pärnunlahdelta se löytyi uutena lajina vuonna 2012, jo tuolloin suurina tiheyksinä. Pohjois-Euroopassa sitä tavataan Hollannin, Saksan, Puolan, Latvian, Suomen, Ruotsin ja Venäjän rannikoilta sekä Asovanmereltä ja Mustaltamereltä.
Suomessa kirjoviuhkamato löytyi ensimmäiseksi Turun seudun rannikon pohjaeläinten velvoitetarkkailunäytteistä vuodelta 2014. Tiheydet olivat suurimmillaan noin 300 yksilöä neliömetrillä. Sittemmin havaintoja on kertynyt useista paikoista Vaasan ja Loviisan välisellä rannikolla, ja Venäjän puolelta Suomenlahden kaakkoisosasta Luganlahdelta. Laji esiintyy etenkin savi-, lieju- ja hiekkapohjilla 3-10 metrin syvyydessä. Viuhkamadot suodattavat hienojakoista eloperäistä ainesta ravinnokseen vedestä ja pohjan läheltä.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja