Perämerennuokkuesikko – Primula nutans subsp. finmarchica var. jokelae

Jääkauden jälkeen suurin osa Suomesta oli veden peitossa. Siihen aikaan Perämeren ja Vienanmeren välillä oli hetkellisesti vesiyhteys tai vain hyvin kapea maakannas. Perämeren puolelle tuolloin levittäytyneet kasvit joutuivat vähitellen maankohoamisen myötä eroon sukulaisistaan ja lähtivät kehittymään omaan suuntaansa. Eletty elämä on jättänyt jälkensä nykylajistoon. Siksi esimerkiksi harvinaisen ruijannuokkuesikon (Primula nutans subsp. finmarchica) esiintymät maassamme ovat rajoittuneet Perämeren rannikkoalueelle. Eri paikoilla kasvavat kannat ovat eri rotua ja sopeutuneet omiin elinoloihinsa. Suomessa ja Ruotsin Norrbottenissa kasvava ruijanesikko on kehittynyt omaksi muunnoksekseen, perämerennuokkuesikoksi (var. jokelae).

Ruijannuokkuesikko on monien pienten rantaniittykasvien tavoin harvinaistunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Perämerennuokkuesikko onkin Suomen uhanalaisuusluokittelussa arvioitu silmälläpidettäväksi, ja siksi se on nyt etäsuojelussa kasviteiteellisellä puutarhalla. Kasvitieteellisillä puutarhoillaon paljon kokemusta lajien etäsuojelusta ja niiden luontoon palauttamisesta. Myös muutosten seuraaminen kuuluu olennaisesti kasvitieteellisten puutarhojen toimenkuvaan. Perämerennuokkuesikko onkin päässyt mannekiini kasviksi ilmastonmuutostaja avustettua leviämistä selvittävään tutkimukseen.

Lisätietoa projekteista:

Avustettu leviäminen

Luonnonvaraisten kasvien etäsuojeluhanke