Mesisilkkiyrtti – Asclepias syriaca
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Mesisilkkiyrtti on kotoisin Yhdysvaltain itäosista alueelta, joka ulottuu lännessä Kansasista ja Pohjois-Dakotasta itään Virginian ja Mainen osavaltioihin. Luontaiseen alueeseen kuuluu myös Kanadan eteläosa Manitobasta New Brunswickiin. Luonnostaan se lukeutuu preerian ja tulvatasankojen kasvistoon, mutta on kotiseuduillaan jo siirtynyt myös niittyjen ja joutomaiden sekä tien- ja radanvarsien lajiksi, jollaisena se on nopeasti levinnyt edelleen etelään päin Louisianaan ja Georgiaan asti. Suhteellisen äskettäin mesisilkkiyrtti on Pohjois-Amerikassa yleistynyt myös vilja-, vihannes- ja rehupeltojen rikkakasvina.
Eurooppaan mesisilkkiyrtti on tuotu koriste-, perhos- ja mehiläiskasviksi. Etenkin Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä sitä on tuotu myös koeviljelyksille toiveena lajin monipuolinen hyötykäyttö (varren kuituja tekstiileihin, siemenkarvoja kapokin korvikkeeksi patjoihin ja peitteisiin, maitiaisneste kumin tuottamiseen, varret paperin raaka-aineeksi, siemenistä öljyä ja jauhoa). Euroopassa laji on ilmoitettu tavatuksi luonnonvaraisena yli 20 maassa, Ruotsi pohjoisimpana, mutta sen vakiintumisesta ja haitallisuudesta ei ole useinkaan saatavilla kunnon tietoa. Ainakin Bulgariassa, Hollannissa, Italiassa, Itävallassa, Kroatiassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Tšekissä mesisilkkiyrtin on jo katsottu vähintäänkin osoittavan haitallisuuden merkkejä. Se valtaa kuivia, avoimia kasvupaikkoja, joutomaita, tienvarsia ja esim. Hollannissa dyynialueita.
Suomessa mesisilkkiyrtin taimia on myyty puutarhakasvina ja sitä on kasvatettu harvinaisena ja erikoisena koristekasvina. Istutuksista mesisilkkiyrtin on mahdollista levitä sekä maavarsien avulla että maa-aineksen mukana. Tosin lajista ei tiettävästi ole vielä karkulaishavaintoja. Nykyiset lämpimät kesät saattavat riittää jopa lajin luonnonvaraistumiseen, sillä vaikka maanpäälliset osat kuolevat talveksi, juurisilmut voivat säilyä maassa talven yli. Kasvin on jo havaittu talvehtivan ja leviävän Suomessa kasvullisesti, mutta tiedossa ei ole itämiskykyisten siementen tuotantoa.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja