Arabiansulkahirssi – Cenchrus setaceus

Arabiansulkahirssin laaja luontaislevinneisyys ulottuu Keski- ja Pohjois-Afrikasta Lähi-itään sekä Euroopassa Sisilian luoteisosiin ja Liparin saarelle. Luonnonvaraistuneena ja usein haitallisena vieraslajina lajia on Euroopan ulkopuolella tavattu eteläisessä Afrikassa, Indonesiassa (Jaava), Australiassa, Uudessa Seelannissa, Mikronesiassa, Havaijilla, Yhdysvaltain mantereen eteläosissa, Karibian saarilla (Guadeloupe, Puerto Rico) ja Bermudalla. Euroopassa arabiansulkahirssi on ilmoitettu luonnonvaraisena vakiintuneeksi Espanjassa (myös Baleaareilla ja Kanariansaarilla), Maltalla, Portugalissa, Ranskassa ja Sardiniassa, mutta esiintymien pysyvyydestä ja mahdollisesta haitallisuudesta muualla kuin Kanariansaarilla on vielä jossain määrin epätietoisuutta. Myös Ruotsissa on tehty yksi havainto.

Ankaraakin kuivuutta hyvin kestävänä arabiansulkahirssi kuuluu sekä luontais- että tulokasalueillaan ennen muuta hiekkaisten, soraisten, kivikkoisten ja kallioisten kuivakkojen kasvistoon. Usein se on asettunut ihmisen vaihtelevasti kajoamille paikoille, kuten tienvarsille, tieleikkauksiin, eroosiouomiin, kaivosten jätekummuille, kaivantoihin ja laidunnetuille kivikkorinteille. Kanarialla laji on laajalti yleinen ja haitallisimpia vieraslajeja mielipaikkoinaan myös uomarotkojen (barrancojen) sorapohjat, jotka ovat patojen vuoksi nykyään enimmältään kuivilla.

Suomen ilmasto on arabiansulkahirssin luonnonvaraistumiselle selvästi liian ankara. Koristeviljelyn lisäksi arabiansulkahirssin valloitusretkiä ovat maailmalla edistäneet sen käyttö dyynien sitomiseen, eroosion rajoittamiseen ja maisemointiin.