Siperianmaaorava – Tamias sibiricus

Siperianmaaorava elää metsissä, etenkin hakkuuaukeilla, aroalueen metsäsaarekkeissa ja jokivarsien pensaikoissa. Se suosii havu- ja sekametsiä, joissa on runsas aluskasvillisuus. Euroopassa siperianmaaoravaa on myös lehtimetsissä ja puistoissa. Se syö siemeniä, pähkinöitä, puiden silmuja, sieniä, marjoja ja viljaa. Se käyttää useimmiten maakoloja suoja- ja pesäpaikkoinaan mutta voi käyttää myös puiden onkaloita tai rakennuksissa olevia koloja.

Sukukypsyyden maaoravat saavuttavat 8–11 kuukauden ikäisinä. Pohjoisessa ne saavat vain yhden poikueen vuodessa mutta eteläisillä alueilla voivat saada kaksikin. Lumipeitteen kesto ja ravinnon määrä vaikuttavat poikueiden lukumäärään. Siperianmaaoravalla on kiima kevättalvella. Naaras ilmoittaa kiimastaan korvia vihlovalla piipityksellä. Kiima uusiutuu noin kahden viikon kuluttua, jos pariutumista ei ole tapahtunut. Naaras kantaa noin kuukauden ajan ja synnyttää vankeudessa keskimäärin 4,4 poikasta (2–13). Poikaset ovat karvattomia ja sokeita. Imetys kestää 1,5–2 kuukautta. Pian sen jälkeen nuoret jättävät syntymäelinpiirinsä.

Siperianmaaorava liikkuu päiväsaikaan. Se herää varhain, touhuaa aktiivisesti koko päivän ja vetäytyy pesäkoloonsa nukkumaan illalla. Syksyllä se alkaa kerätä talvivarastoja. Se voi kantaa kerrallaan 9 g siemeniä, viljaa ja sieniä poskipusseissaan varastoonsa. Iltojen pimetessä se nukkuu joka päivä hieman pitempään. Kylmillä alueilla se horrostaa koko talven eli 6–7 kuukautta (lokakuusta huhtikuun alkuun). Lauhkeilla alueilla horros kestää 4–5 kuukautta. Horros alkaa yleensä ennen kuin lämpötila putoaa pakkaselle tai maa saa lumipeitteen. Maaorava heräilee talvella välillä syömään talvivarastojaan. Horrosjaksot eivät kestä katkeamatta yli yhdeksää päivää.