Harmaaorava (grey squirrel) – Sciurus carolinensis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit

Yleiskuvaus
Harmaaoravat ovat sopeutuvaisia ja opportunistisia, niiden tunnettu ravinto pitää sisällään laajan kirjon puiden siemenistä kasvimateriaaliin (kukat, nuput, versot, hedelmät), ja sienistä hyönteisiin. Harmaaorava hyödyntää myös opportunistisesti lintujen munia ja poikasia ravinnokseen. Laji elää monenlaisissa metsissä, mutta suosii erityisesti yhtenäisiä varttuneita metsiä, joissa esiintyy puulajeja (tammi, saksanpähkinä, hikkori), jotka tuottavat talvivarastoitavaksi soveltuvaa ruokaa. Metsissä on tyypillisesti myös runsas pensaskerros. Harmaaoravaa tavataan myös kaupungeissa ja esikaupungeissa, mutta alhaisemmilla tiheyksillä kuin metsäalueilla.
Sukukypsyyden harmaaoravanaaras saavuttaa aikaisimmillaan jo 5,5 kk ikäisenä, mutta lisääntyy yleensä vasta yli yksivuotiaana. Nuoret urokset saavuttavat sukukypsyyden 10-11 kk iässä, mutta aikuisten urosten läsnä ollessa sukukypsyyden saavuttaminen voi viivästyä 2 vuoden ikään asti. Alkuperäisellä levinneisyysalueella harmaaorava lisääntyy kaksi kertaa vuodessa. Vain osa naaraspopulaatiosta lisääntyy keväällä ja osa syksyllä. Kantoaika on 44 vrk jonka jälkeen naaras synnyttää keskimäärin 2 -3 karvatonta ja sokeaa poikasta. Naaras imettää poikasia 10 viikon ikään asti. Nuoret saavuttavat aikuisen ruumiinpainon noin 8-9 kk iässä. Aikuisten vuosittainen kuolleisuus vaihtelee 42-58 % välillä.
Kuvaustekstin laatijat:
Katja Holmala (Luke) 2016; MMM 2019
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- harmaaorava (suomi)
- östlig gråekorre (ruotsi)
- Eastern gray squirrel (englanti)

- Thomas Lilley
- Nisäkkäät
- Piennisäkkäät