Soopeli – Martes zibellina

Soopelin alkuperäinen levinneisyys on Siperian taigavyöhykkeellä ja ulottuu hieman Uralin länsipuolelta Hokkaidoon.

Ei ole varmaa tietoa siitä, onko soopeli historiallisena aikana esiintynyt luonnonvaraisena Suomessa. Todennäköistä on, että historialliset maininnat saattavat tarkoittaa melanistisia näätiä tai jopa majavia. Nykykäsityksen mukaan ei kuitenkaan ole mitään yksiselitteistä tieteellistä dokumenttia siitä, että soopeli olisi esiintynyt Suomessa tai lähialueilla. Ulkomailla hieman sekaannusta on aiheutunut siitä, että kun näätien kasvatusta turkiseläimiksi aikoinaan – tosin huonolla menestyksellä – kokeiltiin Suomessa, niin näitä tarhanäätiä kutsuttiin brandinimellä Finnish sable.

Suomesta on havainnot kolmesta varmistetusta soopelista, ja yhdestä todennäköisestä. Varmistetut ovat ulkonäkönsä perusteella venäläisiä tarhakarkulaisia. Lappeenrannan seudulta on 2010-luvulla pyydetty kaksi soopelia. Ensimmäisen, sittemmin varmistetun tarhasoopelin, eräs tutkija arveli ensin olevan nokinäätä eli näädän melanistinen muoto. Kolmas varmistettu soopeli pyydettiin Punkaharjulta joulukuussa 2019. Näistä yksilöistä on saatu DNA-näytteet, jotka varmistavat määritykset. Lisäksi on neljäs, edellä mainittuja aiempi soopelihavainto Lappeenrannan seudulta, mutta kyseinen yksilö oli tuhottu ja jää varmistamattomaksi.

Karjalan Kannaksella, Viipurin ja Pietarin välissä, on jo vuosikymmeniä toiminut iso soopelitarha. Emoeläinkanta käsittää noin 9 000 yksilöä - tähän päälle urokset ja vuotuinen poikastuotto. Tarhasta on kerrottu karkaavan n. 1 % eläimiä vuodessa, mikä tekee ainakin sata yksilöä vuodessa, ja ainakin jotkut niistä selviytyvät luonnossa hengissä. Toistuvien tarhalta karkaamisten seurauksena Suomen rajan tuntuman on mahdollisesti muodostunut luonnonvarainen kanta, mutta tästä ei ole tarkempaa tietoa. Luultavaa on, että havainnot lajista Suomessa yleistyvät.

Lisäksi Suomessa Haukiputaalla on toiminut pienehkö soopelitarha. Tarhan eläimet ovat alun perin latvialaiselta turkistarhalta, jonne ne oli tuotu Pushkinosta Moskovan lähettyviltä. Tähän tarhaan liittyen ei ole tullut vuosien varrelta tietoja karanneista yksilöistä.