Supikoiran pentujen selviytyminen on kytköksissä kasvukauden pituuteen, ja luontainen kuolleisuus on suurta; Etelä-Suomessa lähes 90 % pennuista kuolee ennen ensimmäistä ikävuottaan. Vain yksi prosentti kaikista supikoirista saavuttaa 5 vuoden iän. Merkittävimmät kuolleisuuden syyt ovat metsästys ja liikenne. Myös loiset, taudit ja pedot vievät osan.

Supikoiran leviämistä on syytä rajoittaa erityisesti siellä, missä sen aiheuttama riski monimuotoisuudelle on suurin, kuten kosteikoilla tai tärkeiden lintuvesien ympäristössä sekä saaristossa. Toisinaan jo yksittäisen kesää viettävän nisäkäspedon vaikutus lintukantoihin voi olla suuri. Munien syömisen lisäksi pedot voivat läsnäolollaan häiritä lintuja ja jopa estää pesinnän. Syksyllä pyynti kohdistuu erityisesti nuoriin ja vaeltaviin yksilöihin, kevättalven ja alkukevään aikana pyynti kohdistuu selvemmin lisääntyvään kannanosaan. Jotta poistopyynnillä saavutettaisiin näkyviä vaikutuksia paikallisiin supikoiratiheyksiin, on erityisesti supikoiran kohdalla poistopyynnin oltava vuosittain toistuvaa ja intensiivistä. Toivonen et al. 2025 tutkimuksen mukaan saariston poistopyynnissä olisi oleennaista, että supikoiraparista kummatkin yksilöt saataisiin poistettua kerralla. Yksinäiseksi jäänyt yksilö voi tutkimuksen mukaan liikkua arvaamattomasti ja dispersoida pitkiäkin etäisyyksiä, edesauttaen osaltaan lajin leviämistä.

Yksittäisen vuoden petopoiston hyöty nollaantuu liikkuvaisella ja tuottoisalla lajilla noin vuodessa. Lisäksi on muistettava, että metsästys lisää liikkuvuutta ja epävakautta kannassa, mikä voi edistää tautien ja loisten leviämistä. Supikoiraa tulee tarkastella osana koko pienpetokiltaa, ja toteuttaa petopoistot petojen saalistukselle herkillä alueilla niin, että ne koskevat muitakin yleisiä petoja (minkki ja kettu sekä mm. varislinnut).

Supikoiran pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan pääasiassa samoja säännöksiä, jotka metsästyslain ja -asetuksen mukaan koskevat rauhoittamattomia eläimiä. Pyydystämiseen ei vaadita metsästyskorttia, mutta maanomistajan lupa tarvitaan. Eläimen saa silti pyydystää vain, jos tuntee lain vaatimukset ja osaa toimia niiden mukaisesti. Pyydystettävä eläinlaji täytyy tunnistaa varmuudella, ja pyytäjän tulee tuntea sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät. Eläin on aina lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja lopetuksen saa tehdä vain henkilö, jolla on siihen riittävät tiedot ja taidot. Pyydystämisestä tai tappamisesta ei saa myöskään aiheutua vaaraa ihmisille eikä koti- tai riistaeläimille. Säännösten rikkominen on rangaistavaa.

Supikoiraan liittyvää rabiesriskiä on pyritty pienentämään kerran vuodessa toteutettavilla ns. syöttirokotelevityksellä. Rabieksen esiintymistä (Suomi on rabiesvapaa maa) ja syöttirokotteiden kulutusta seurataan jatkuvasti metsästettyjä ja kuolleena löytyneitä petoeläimiä tutkimalla. Näytteitä kerätään pääasiassa Kaakkois-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta, missä syöttirokotteita levitetään.

Supikoira – Nyctereutes procyonoides

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet