Susi – Canis lupus

Suden tieteellisessä nimessä on sukunimenä koiraa tarkoittava latinan sana canis ja lajimääreenä latinan lupus, joka tarkoittaa sutta.

Susi-sanalla on vastineita ainoastaan itämerensuomessa, esim. inkeroisen, vatjan ja viron susi sekä liivin su'iž. Sanaa on arveltu vanhaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi, jolloin se voisi olla samaa juurta kuin latvian suntene 'iso koira' ja ruotsin hund 'koira'. Eläimenä susi on epäilemättä ollut tuttu myös itämerensuomalaisten suomalais-ugrilaisille esi-isille, mutta kun suurten ja vaarallisten eläinten nimiä on turvallisuussyistä pyritty pitämään tabusanoina, suden alkuperäinen suomalais-ugrilainen nimitys ei ole säilynyt nykykieliin asti. Suomen kirjakielessä susi on esiintynyt Uppsalan evankeliumikirjasta ja Agrocolasta alkaen (Häkkinen 2005).