Naali on pieni koiraeläin, joka elää Suomen pohjoisimmilla tunturialueilla. Se on sopeutunut hyvin kylmään ilmastoon, ja sen paksu valkoinen talviturkki pitää sen lämpimänä jopa -40 asteen pakkasessa. Kesällä naalin turkki on ruskea.

Naali oli aiemmin Suomessa kohtalaisen runsaslukuinen, mutta metsästys 1900-luvun alkuun mennessä hävitti sen lähes kokonaan. Naali rauhoitettiin Suomessa vuonna 1940, mutta sen kanta ei ole elpynyt entiselleen.

Naalin pääasiallista ravintoa ovat sopulit ja myyrät, ja naalin kannan vaihtelu on merkittävästi riippuvainen pikkujyrsijöiden kannanvaihteluista. Se pesii vanhoissa luolastoissa ja louhikoissa.

Kettu kilpailee naalin kanssa ravinnosta ja pesäpaikoista. Kettujen levittäytyminen tunturialueille on vaikuttanut naaleihin negatiivisesti.

Suojelutoimien kuten naalille tarkoitettujen ruokinta-automaattien ja naapurimaiden yhteistyön ansiosta naalin kanta on vahvistunut viime vuosina. Vuonna 2022 naali pesi Suomessa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1996. Suomessa tavataan vuosittain 5–10 naalia.

Naali on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (CR) ja erityisesti suojeltavaksi. Se on rauhoitettu luontodirektiivin liitteen II priorisoitu sekä liitteen IV laji.

Naali – Vulpes lagopus