Isolepakko – Nyctalus noctula

Yleiskuvaus

Isolepakko on nimensä mukaisesti isoin Suomessa tavatuista lepakkolajeista. Harvinaisena esiintyvä isolepakko on väritykseltään punertavanruskea selästä ja vaaleammanruskea vatsasta. Korvat, naama ja lentopoimut ovat tummanruskeat.

Siipiväli: 32-46 cm. Paino: 18-36 g.

Ääni: voimakkaita, hakkaavia plip-plop-iskuja, jotka kuuluvat matalana, parhaiten taajuuksilla 20 ja 28 kHz. Lisäksi lennossa lajin sisäiseen viestintään liittyviä ihmiskorvin kuultavia metallisia kilahduksia, joiden taajuus on 32-17 kHz.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Biologi (FM) Jani Järvi, 14.10.2023.

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä havaintoa ?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Nyctalus noctula
Auktorit
(Schreber, 1774)
Yleiskieliset nimet
  • isolepakko (suomi)
  • stor fladdermus (ruotsi)
  • Common Noctule (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.46395
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Satunnainen harhailija
Hallinnolliset lajitiedot
  • EU:n luontodirektiivin IV-liite ?
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
  • 2015 NA – Arviointiin soveltumattomat
  • 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
  • 2000 DD – Puutteellisesti tunnetut
Asiantuntija
  • Thomas Lilley
DNA-viivakoodisekvenssit
Nyctalus noctula
24 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Nisäkkäät
  • Lepakot
jsonrdf+xmlskos (dwc)